Villatakki

Syksyllä havaitsin tyttäreni kasvaneen. Taas! Miten on mahdollista, että pikkuihmiset kasvaa noin vauhdilla?! Lempparivillatakki alkoi näyttää vitsiltä Isomman neidin päällä, oli pakko aloittaa uuden neulominen. Langat hyppäsivät matkaan kätevästi lokakuisella äitiystävien Tampereen minilomalla. Käväisin hetki ennen junan lähtöä Lankamaailmassa ja onnistuin poistumaan liikkeestä vain yhden lankakassin kanssa!

Lankana villatakissa käytin Artesano Superwash Merinoa. Uusi tuttavuus, mutta toimii!
Nyt voin pukea meidän neidit samanlaisiin (toki eri värisiin!) villatakkeihin!

Villatakki

Välillä pitää elää reunalla. Otin sunnuntaina riskin ja lampsin Anttilan lankahyllylle. Ostin viisi kerää Novitan Keloa (neljä olisi riittänyt vallan mainiosti!) ja aloitin lyhythihaisen villatakin itselleni. Silläkin uhalla, että takki olisi jäänyt keskeneräiseksi määrittelemättömäksi ajaksi vauva-arjen jaloissa. Riskinotto kannatti, sillä sain eilen illalla takin valmiiksi, ja vauva on vieläkin tukevasti massussa.

Isoilla puikoilla ja paksulla langalla valmistuu isokin työ nopeasti. Tätä oli kiva tehdä ja joudun ehkä tekemään toisenkin. Kun ensin vaan selviää miten takki istuu päällä ilman keskivartalopalloa.

Napin ostin jo aiemmin, koska se oli niin nätti. Mitään varsinaista kohdetta en ollut miettinyt valmiiksi, mutta tähän takkiin nappi sopii täydellisesti!

Liian söpöä?

Meinasin eilen saada valmiiksi kalatilkkupeiton, mutta lanka loppui ikävästi kesken. Tänään aamulla kahdeksan jälkeen kävin Anttilan ovella toteamassa, että pulju aukeaa vasta yhdeksältä, joten lisälangan osto siirtyi iltapäivälle. Iltapäivällä unohdin langan kokonaan, ja nyt korpeaa. Meiltä ei viitsi kaupunkiin lähteä ajamaan vain yhden lankakerän takia. Kalapeitto joutuu siis odottamaan vielä jonkun tovin valmistumistaan..

 

 Mutta siis, itse otsikon aiheeseen! Toukokuun sny-paketista paljastui muunmuassa ihanan pehmeää Austermannin Wollnessia ja söpöt nallenapit. Kauaa ei tarvinnut miettiä mihin tätä ihanuus-yhdistelmää voisi käyttää. Ravelrysta löysin Baby Sophisticate -ohjeen, jonka kaulukseen ihastuin erityisesti. Onkohan villatakki liian söpö, kauluksineen, väreineen ja nallenappeineen? Voiko joku olla liian söpö? Ei kai? Ainakaan jos on jostain vauva-asiasta kyse..? Tämä söpöys lähtee ystävän vauvalle, kunhan neiti tajuaa poistua yksiöstään.

 

Samasta langasta oli tarkoitus tehdä pian syntyvälle pikkuneidille myös pipo, mutta omastapäästä-ohje tuottikin turhan suuren pipon. Sopii meidän vuosikkaalle (pienipäiselle) neidille, joten taitaa olla hiukan liian iso vastasyntyneelle... Pitänee koitaa uusiksi pienemmällä silmukkamäärällä. Lankaa kyllä on vielä vaikka useampaankin pikkupipoon!

 Lopuksi vielä (niin ikään toukokuun sny-paketista löytyneestä) Regian silk color -langasta tehdyt junasukat. Näitä väänsin eräänä yönä, kun olo oli liian tukala nukkumiseen. Nätit tuli, mutta olisin silti nukkunut mieluummin!

Villatakki

Se on vihdoin valmis! Eikä aikaa mennyt kuin 9 kuukautta! Mulla oli visio, että olisin voinut pitää tätä villatakkia keväällä puistoillessa tyttöjen kanssa, mutta eihän tää kevääksi ehtinyt! Onneksi näitä vähän viileämpiä villatakkikelejä on riittänyt myös tälle ja viime viikolle.

 Ohjeena oli tämä. Villatakista ei tullut ihan sellainen, kun siitä olisin halunnut, mutta ehkä se käytössä laskeutuu kauniimmin? Pituudelta tein tästä M-kokoisen ja leveydeltään S-kokoisen. Masu vähän sotki pakkaa, mutta eipä tuo kamalasti takin laskeutumiseen vaikuta. Kai?

Vielä joku nätti, juuri tähän villatakkiin sopiva solki on hakusessa. Vinkatkaa toki jos jollain tulee joku ihanuus mieleen! Lankana oli tosiaan Novitan Seiskaveikka, jota tähän ei edes kulunut kovin paljoa! Viidellä kerällä selvittiin oikein hyvin!

Megapostaus

Nou wöris, ahkerasta ompelusta (neljästä paidasta pitäisi napata kuvat ja laittaa tänne, mutta ne on niin ahkerassa käytössä jo, että on koko ajan soossissa tai pesussa..) huolimattaa olen ehtinyt temmeltää myös lankojen ja puikkojen kanssa!Siitä kohta lisää, mutta ennen sitä on pakko laittaa pari kuvaa aamulta, kun leivottiin isomman neidin kanssa niistä eilen Hannalta saaduista kuiva-aineista ihanan suussa sulavia ja ah, niin suklaisia, suklaa cookieseja. NAM! Neiti oli ihan innoissaan, kun kerrankin äiti antoi sekoittaa tarveaineita pitkän tovin (yleensä jomman kumman hermot pettää, kun pitää lisäillä sitä viidettäkymmenettä desiä jauhoa tai suolaa tai kaurahiutaleita tai...) Itsekin nautin neidin kanssa leipomisesta, kun ei tarvinnut lisätä taikinaan muuta kuin margariini (okei, myönnän, käytin voita!) ja kananmuna. Myös cookiesejen pellille asettelussa meillä oli tarkat työnkuvat molemmilla. Minä pyöritin taikinasta palloja ja neiti taputteli ne "lituskalätysköiksi" pellille.

 Ja sitten istuttiin uunin edessä, nenät lasissa ja odotettiin milloin 12 minuuttia on kulunut ja munakello (tai meidän kotona kanakello) kilahtaa. Nam. Nam! Ja vielä kerran NAM!! Ennen pikkuneidin aamupäikkäreitten loppua ehdittiin vielä nauttia isomman neidin kanssa rauhassa herkut maitolasillisten kera (pikkuneiti sai herättyään rinkeliä). Oli niin namia, että näitä tehdään toistekin. Purnukan sisällytluettelo on varmassa tallessa mun reseptivihkon välissä!

Leivontahetken ja pikkuneidin aamupäikkäreitten jälkeen me siirryttiin tyttöjen kanssa takapihalle nauttimaan ihanasta auringosta. Tytöt lapioivat hiekkaa ämpäreihin ja kuljettivat ämpäreitä ympäri pihaa ja pikkuneiti söi taas ehkä puolet hiekkalaatikon sisällöstä. Minä istahdin käsityön ja käsityövihkoni kanssa terassille ja aloin kirjoittaa auki ihka ensimmäistä ihan oikeasti vähän erilaista omasta-päästä sukkaohjettani. Ehkä loppuviikosta voin jo ylpäenä esitellä aikaansaannokseni!

Toukokuussa olen yrittänyt tehdä keskeneräisiä töitä loppuun. Puikkoja on ympäriinsä eri töissä kiinni, ja totesin, että mikäli päästään kesän aikana muuttamaan, on lankoja helpompi muuttaa, kuin kesken eräisiä käsitöitä, joista puikot kuitenkin lähtevät karkuun! Nämä harmaat miesten sukat on aloitettu varmaan kaksi vuotta sitten! Toisesta sukasta puuttui jalkaterä, eikä näitä siis kovin kauaa tehnyt loppuun. Olisi voinut tehdä aikaisemminkin..? Lankana on Novitan Seiskaveikkaa.

Pieni haalari ja takki taas ei kauaa ole ollut keskeneräisenä, langat taisin ostaa  maaliskuun lopussa tai huhtikuua alussa. Nämä on ehkä Myrtille, ehkä jollekin lähipiiriin loppu vuodesta syntyvälle pienelle (eilen kuulin taas ilahduttavia raskausuutisia, oikein kaksin kappalein!) Näitä pieniä vaatteita on ihana tehdä. Aikaa ei kulu paljon, eikä lankaakaan! Nämä on Novitan Nallesta.

Nämä saapassukat neuloin jo viime vuoden tammikuussa, mutta myöhemmin alkoi häiritsemään kun toinen sukka oli isompi kuin toinen. Vasta nyt jaksoin pereshtyä asiaan, ja löysin syyn suuruuteen. Toisen sukan jalkaterä meni kokonaan uusiksi kantapohjaa myöten. Päälimmäinen sukka on siis se uudestaan neulottu. JÄlki on vähän nypyistä, kun lanka oli ehtinyt jo seprentinöitymään, mutta eiköhän tuo käytössä kulu samannäköiseksi, kuin alempi sukkakin. Näistä sukista tyli hyvä mieli. Muistinvirkistykseksi vielä mainittakoon, että kyseessä oli Novitan Nalle -lanka.

Henkselihousut saivat vihdoin asiaankuuluvat napit. Ihan tavallisia puisia nappeja menin ostamaan, mutta miten kukaan olisi voinut kieltäytyä näin söpöisistä sydännapeista? Kysynpä vaan!

Loppuun vielä kuva lahjasta, jonka sai viime viikolla appivanhemmiltani iän karttumisen kunniaksi. Ihanan pehmeää Abuelita Baby Merino Lace -lankaa. Hiukan syyhyttäisi jo päästä tästä jotain tekemään, mutta mitä? Ideoita? Ja ehkä sitten vasta muuton jälkeen..?

Päättelemisen hankaluus

Olenkohan ainut, joka vihaa sydämensä pohjasta kappaleiden yhdistämistä ja töiden päättelyä? 

Nyt olisi nimittäin se viime postauksessakin mainittu villatakki yhdistelemistä ja päättelyä vaille valmiina. Ja on varmaan aika pitkään. Tulisko joku hoitamaan edellä mainitut ärsyttävyydet mun puolesta..?

Pienen tytön villatakki

Jyväskylän reissulta mukaan tarttui muutama kerä Schoeller Stahl Merino Mixiä, joka tekeytyi puikoilla lapsen Lovejoy-neuletakiksi. Ohje löytyi Ilun Neulekirjasta, joka lähti syyslomalukemiseksi kirjastosta. Ohjetta oli välillä hiukan hankala tulkita ja neuloinkin neuletakin etukappaleet kahteen kertaan, koska ensitulkinnalla ne meni ihan reisille. Voi toki olla että vika oli tulkitsijassa eikä ohjeessa!

Neuleen ylpeä omistaja, 2v 6kk tahtotyllerö, on  tyyväinen uuteen vaatekappaleeseen. Napit kyllä menee vielä vaihtoon, äiti ei oo tyytyväinen niihin (ja viides nappi sitäpaitsi ehti jo hävitä jonnekin..) 

Pieni villatakki

Pieni villatakki valmistui Novitan Nallesta, värinä muistaakseni Orvokki. Tein villatakin uudelle tulokkaalle samalla ohjeella, jolla tein vuosi takaperin villatakin esikoiselle. Ohje löytyi Novitan Muksu-extrasta (2008). Malli on nätti ja suhteellisen helppo ja nopea tehdä.

Napeiksi kelpuutin vaalean violetit kukat, jotka äitini löysi pienestä nappikaupasta.

Pieni villatakki

Villahousut saivat eilen illalla kaverikseen villatakin. Takki on tehty samalla Novitan tummanharmaalla Nalle-langalla ja hihoissa on samaa tuntematonta keltaista villalankaa kuin villahousujen lahkeissa. Takki oli haastavampi neuloa, kuin housut. Lankakin meinasi loppua toisen hihan kohdalla, mutta laatikoiden kätkistä löytyi vielä yksi kerä!

Napeiksi pääsi nappirasiasta löydetyt vanhat leppäkertut. Jemmaan jäi vielä yksi nappi siltä varalta, että joku leppäkertuista häviää. Villalangan väri on saanut ihmiset pohtimaan olisiko tulokas poika. Ehkä söpöt leppäkerttunapit sekoittavat pakkaa? Todellisuudessa meillä ei ole tietoa siitä, kumman merkkinen vauva masussa majailee.

Vaikka neuloin pienimmillä ohjeilla (koko n. 56cm), tuntuu valmis työ kovin isolta. Mutta kai vastasyntyneen päällä kaikki kuuluukin tuntua isolta. Lopputalveksi ja alkukevääksi villa-asu on varmasti täydellisen kokoinen!