Pieni, rakas kalamies

Nyt en kyllä sanattomuuttani meinaa osata mitään kirjoittaa.

Onnellinen olo.

Tämä pieni kalapeitto on ollut valmiina jo tovin, 

mutta olen säästellyt sitä erityistä tilannetta varten.

 Erityinen tilanne tuli eilen, kun minusta tuli ensimmäistä kertaa Täti,

ja rakkaasta pikkuveljestäni Isä.

 

Alkuvuodesta tiedustelin tulevilta vanhemmilta, saisinko neuloa pienelle ihmiselle oman peiton.

Sain luvan, ja veljen kanssa yhdessä valitsimme peittoon värit.

 Langaksi valikoitui Schachenmayrin Egypto Cotton, 100-prosenttinen puuvillalanka, 

joka oli miellyttävää neuloa ja ihanan pehmeää. 

Kevätvauvalle puuvilla tuntui oikeammalta ratkaisulta, kuin villa. 

Tädin pieni ihme saa myös asianmukaiset sukat, mallia juna.

Samanmoisilla sukilla on muistettu montaa muutakin lähipiirin vauvaa.

Sukka on täydellisen mallinen, ja pysyy mukana kovemmassakin menossa.

Junasukat neuloin pienestä ja söpöisestä My First Regia -kerästä,

josta veljeni tiedusteli, mahdanko tietää, että pieniä sukkia voi neuloa myös isoista keristä.

Voi, voi, mutta kyllä kai Tädilläkin on lupa vähän höpsähtää pienen ihmisen takia?

Pingviinikortti lähtee oheistuotteidensa kanssa Turkuun viikonloppuna.

Pitääköhän laatikkoa vähän suurentaa, jos mukaan eksyykin vielä yhtä sun toista pientä ja ihanaa..?

Kauluri ja junasukat

Mulla on jatkuvasti kesken joku iso neulomus (tällä hetkellä räsymattotunika itselle, esimakua saa ihailemalla blogin taustalla näkyvää kuvaa) ja siinä ohessa paljon pientä, jota voi tehdä muskarin kahvilassa, tai leikkitreffien kahvipöydässä. Isomman neidin kaulurin kanssa vierähti tovi jos toinenkin. Väliin puski kaiken maailman joululahjat ja tilaustyöt.

 Oranssi kauluri on tehty Seiskaveikasta Novitan 7-veljestä ohjekirjan opastamana. Itse en tykkää noista leteistä, mutta neiti on itse niin ylpeä kauluristaan että esittelee sitä kaikille "äiti teki mulle uuden kaulurin!!"

Junasukat ovat yksinkertaisuudessaan mahtavimmat vauvan (ja pienen lapsen) sukat. Ikinä.

Punaiset junasukat on tehty Novitan Woolista.

Tänään alkaa miehen hiihtoloma, jonka perään vietetään vielä viimeinen isyyslomaviikko. Suuri suunnitelmani on (kodin remontoimisen ohessa) saada valmiiksi mm. se räsymattotunika ja paljon jo leikeltyjä, oittain ommeltuja lastenvaatteita. Voisin ehkä myös heittäytyä hillittömäksi ja kuskata ompelukoneen ja saumurin huoltoon! Hui!

Sukkia, sukkia, sukkia

Kuten aiemmin mainitsin, meidän uusi koti on viileämpi, kuin vanha. Täällä tuntuu järkevältä neuloa villasukkia, villapaitoja ja kaikkea muuta villa -alkuista.

Viikolla kipaisin postista paketin, joka sisälsi lankoja. Olin tilannut Titityystä langat pienen miehen ristiäisvaatetusta varten (kastemekkohan on jo valmis, mutta muut vaatteet on vielä vaiheessa). Samaan pakettiin mahtui myös lankaa kummipojan syysvaatetusta varten ja ekstrana sukkalankaa  tuoreimman tulokkaan sukkia varten.

Junasukat on tehty Shibui Sock -sukkalangasta, jota oli niin miellyttävä neuloa, että pitänee tilata kyseistä lankaa toistekin! Ja voi itku, miten mahtavat värit!

Muuttohulina -postauksessa olikin jo kuva ensimmäisestä säärystimestä. Nyt on molemmat valmiina ja ahkerassa käytössä. Välillä omistajansa toimesta myös ranteenlämmittiminä! 

Lanka on kevään sny-kierrosta saatua Austermannin Wollnessia. Lanka on ihan uskomattoman pehmeää!

Lisäksi työn alla on kolmet muut sukat..

Lisää pieniä juttuja

Nyt kun vauhtiin on päästy, niin viime vuoden KYHejä alkaa valmistua ihan liukuhihnalta. Tässä villapöksyt nukelle. Vaaleansininen lanka loppui kesken joskus viime kesänä, ja kun nyt Prismasta sattui löytymään suunnilleen samaa vaaleansinistä Nallea, niin nämä vihdoin sain valmiiksi. Vähän on lahkeet pitkät, mutta nuo lahkeensuut saa kätevästi kääräistyä kaksikerroin. Ohje on omasta päästä ja lanka eri ikäisiä ja värisiä Nallen jämiä. Nyöri on jostain Stepin jämistä.

Bonuksena juhannussukkalangasta, eli Vikingin Sportsraggista tehdyt junasukat. Mulla on ehkä pikkuisen löysempi käsiala, kuin ÄitiVaimolla, joka nää langat mulle diilasi. Ei nimittäin yksi kerä riittänyt.. hups!

Liian söpöä?

Meinasin eilen saada valmiiksi kalatilkkupeiton, mutta lanka loppui ikävästi kesken. Tänään aamulla kahdeksan jälkeen kävin Anttilan ovella toteamassa, että pulju aukeaa vasta yhdeksältä, joten lisälangan osto siirtyi iltapäivälle. Iltapäivällä unohdin langan kokonaan, ja nyt korpeaa. Meiltä ei viitsi kaupunkiin lähteä ajamaan vain yhden lankakerän takia. Kalapeitto joutuu siis odottamaan vielä jonkun tovin valmistumistaan..

 

 Mutta siis, itse otsikon aiheeseen! Toukokuun sny-paketista paljastui muunmuassa ihanan pehmeää Austermannin Wollnessia ja söpöt nallenapit. Kauaa ei tarvinnut miettiä mihin tätä ihanuus-yhdistelmää voisi käyttää. Ravelrysta löysin Baby Sophisticate -ohjeen, jonka kaulukseen ihastuin erityisesti. Onkohan villatakki liian söpö, kauluksineen, väreineen ja nallenappeineen? Voiko joku olla liian söpö? Ei kai? Ainakaan jos on jostain vauva-asiasta kyse..? Tämä söpöys lähtee ystävän vauvalle, kunhan neiti tajuaa poistua yksiöstään.

 

Samasta langasta oli tarkoitus tehdä pian syntyvälle pikkuneidille myös pipo, mutta omastapäästä-ohje tuottikin turhan suuren pipon. Sopii meidän vuosikkaalle (pienipäiselle) neidille, joten taitaa olla hiukan liian iso vastasyntyneelle... Pitänee koitaa uusiksi pienemmällä silmukkamäärällä. Lankaa kyllä on vielä vaikka useampaankin pikkupipoon!

 Lopuksi vielä (niin ikään toukokuun sny-paketista löytyneestä) Regian silk color -langasta tehdyt junasukat. Näitä väänsin eräänä yönä, kun olo oli liian tukala nukkumiseen. Nätit tuli, mutta olisin silti nukkunut mieluummin!

Lankoja, huiveja ja sukkia

Kerrottavaa ja kuvattavaa näyttää taas kertyneen vaikka kuinka ja paljon! Ekana esittelen ihania lankoja, jotka rakas ystäväni ÄitiVaimo ystävällisesti diilasi minulle Helsingin Lankamaailmasta. Alunperin yritin kovasti netissä valita mitä ihanuuksia sieltä itselleni toivoisin, mutta tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Eihän netissä kuvien katselu ja tekstien lukeminen vaan ole sama, kuin paikan päällä lankojen hypistely! Päädyin luottamaan ÄitiVaimon erehtymättömään vaistoon ja siihen, että hän tuntee (lanka)mieltymykseni, ja annoin ostoksille vain hintakaton.

Heittäytyminen kannatti ja katsokaa, mitä ihanuuksia sain! Ruskea sävyistä Zitron Opus 1 -lankaa,  joka on sataprosenttista merinovillaa ja langan erikoisuus on aloe vera ja jojoba -käsittely. Ehkä maailmankaikkeuden pehmeintä lankaa!! Jotain ihanaa ja pehmeää tästä valmistuu Myrtille. Ensin vain pitää keksiä, että mitä. Sain myös kolme kerää Vikingin Milk & Honeya. Langassa on 70% puuvillaa ja 30% maitokuitua.

Kahdesta Milk & Honey -kerästä valmistui Modan (1/2010) ohjeella henkselihousut ja kolmannesta kerästä norjalaismyssy.  Kolmatta kerää on vielä jäljellä tuossa yläkuvassa näkyvä määrä. Taidan tehdä siitä pienet töppöset! Nämä odottaa pikku-Myrttiä. Henkselihousuista tuli melko isot, joten voi olla, että ne eivät pääse käyttöön vielä loppukesästä.

Kevään SNYltäni sain maaliskuun paketissa kerän Steinbach Wolle Aktiv Pronto -lankaa ja siitä tekeytyi muutamassa illassa kiva kolmiohuivi. Ohje on omasta päästä. Ensin pelotti tuleeko raitalangasta järkevän näköistä kolmiohuivia, mutta ainakin itse tykkään lopputuloksesta! Tämä huivi jää minulle ihan omaan käyttöön, kuten SNY toivoi.

Huhtikuun SNY-paketista taas löytyi punasävyistä SKY-lankaa. En ollut koskaan ennen neulonut röyhelöhuivia, ja hermohan tämän kanssa meni. Yritin epätoivoisesti katsoa Ally McBealia digiboksilta samalla kun neuloin, mutta eipä siitä katsomisesta lopulta tullut mitään. Ohjelma piti vaihtaa Huippikseen, koska se ei vaadi yhtä intensiivistä seuraamista. Lopulta kiukuttelin Huippiksen tytöille, kun lanka ei vaan suostunut toimimaan niin kuin MINÄ halusin ja silmukat tippuilivat koko ajan puikoilta. Iltaan mennessä huivi oli valmis! Aikaa ei mennyt yhteensä varmaan kolmeakaan tuntia, mutta en usko että tätä koettelemusta haluan ihan lähiaikoina uusia! Kiitos kuitenkin kokemuksesta SNYlle!

  

Alkukuusta olin vielä ihan pääsiäistunnelmissa ja kaivoin lankalaatikosta keltaista Nallea. En erityisen paljon pidä keltaisesta väristä vaatteissa, mutta jokin aika sitten Lindexin vauvanvaaterekistä lähti mukaan ihanaakin ihanampi leijona-body, joka tietenkin vaati kaverikseen keltaiset junasukat. En muista, että olisin neulonut meidän neideille näin paljon pieniä ihania asioita ennen heidän syntymäänsä. Kolmas kerta on näköjään se, mikä räjäyttää potin! Nämäkin on jemmassa Myrtille.

Viimeisenä vielä seiskaveikasta neulotut villasukat. Nämä on n. 1-vuotiaan kokoa ja olleet jo jonkin aikaa menossa kaverin lapselle lahjaksi. Josko huomenna jo muistaisin..

P.S. Näitäkin kuvia katsoessa on pakko todeta, että uusi kamera olisi melko jees...