Rakkaudesta Noshiin

 Tietokone alkaa toimimaan omituisesti ja pitämään ääntä, joka ei mielestäni ole normaalia.
Tästä inspiroituneena olen myllännyt kaikki koneen kuvat läpi,
tehnyt 2,5 vuoden kuvista tilauksen ja napannut käsityökuvat jemmaan.
Nyt pitäisi vaan iskeä kuvat blogiin ja kertoa niistä jotain.

Noshin kankaat. Rakastan.

Tällä kertaa isänpäiväksi valmistui tytöille tunikat 

ja leggarit ja pojalle paita.

Isomman neidin tunika on ehkä ennemmin mekko.
Mistään ei löytynyt sopivaa kaavaa, joten muokkasin jostain
t-paidasta vähän pidemmän, ehkä liikaakin ja lopulta lyhensin helman järkevämmän pituiseksi.

Leggarit on ommeltu OB:n 6/12 Ropina -kaavalla koossa 122.
Koin monta onnistumisen kokemusta, mm. saamalla ompelukoneen napinläpi-ohjelman vihdoin toimimaan halutulla tavalla (kyllä, vika oli käyttäjässä, ei koneessa.)
Jaa, että mihinkä tein napinläven? Tahdoin saada vyötärön kuminauhan siististi leggareihin ja mahdollistaa myös kumpparin löysäämisen, kirisstämisen ja vaihtamisen.

Pikkuherra sai "Lopohiili"-paidan. 

Kaavan useaan kertaan hyväksi havaittu lempparikaava OB 6/13 Mr Bear  koossa 98.

Resoriksi valikoitui joku 30 vuotta äitin kangasjemmassa marinoitunut juuri sopivan värinen, mutta valitettavasti elastisuutensa ekassa pesussa menettänyt yksilö.
Luonnollisesti resori meni myöhemmin vaihtoon!

Pienempi neiti sai Ropina-leggareiden kaveriksi Maxi Dot -tunikan (OB 1/14) koossa 104.

Yhden koon suurempi tunika olisi ollut parempi, 

mutta kun nämä lapset kasvaa ihan äkisti ja salaa seuraavaan kokoon!

Tunikasta ja housuista tuli lempparivaattet, ja niitä pidettiin koko loppuvuosi niin usein, kuin suinkin oli mahdollista. Leggarit on edelleen aktiivisessa käytössä, mutta tunika on auttamattomasti liian lyhyt hihoista. Viitsisinkö ommella resorista vähän jatkoa..?

Tilkkupeittoja

Ompelusta jää järjetön määrä pientä kangassilppua,

mistä ei sää ommeltua mitään.

Paitsi tilkkupeittoja!

Toukokuussa tuskailin Esikoisen tilkkupeiton parissa (keltaiset reunat),

oikean värisiä tilkkuja ei meinannut riittää millään.

Olin saanut tarkat ohjeet, mitä peitossa saa olla ja mitä ehdottomasti ei.

Leikkelin pari neidin vanhaa, paljon pidettyä bodyä, jotta tilkut saatiin lopulta riittämään!

Vaaleanpunaisella pohjalla tallustelevat kirkkaanpunaiset tiput on leikelty bodystä, 

jonka banaani ja bataatti tekivät myyntikelvottomaksi.

Kuopus vietti synttäreitään elokuun alussa, 

ja surautin vihdoin valmiiksi 

jo jolulahjaksi aikomani tilkkupeiton.

Tilkut riittivät juuri ja juuri, 

onneksi kesän aikana olin ehtinyt jotain jo surautella ja uusia kankaita silputa.

Tilkkupeittoja ei ole lähiaikoina tulossa lisää,

sen verran on hermoja ja aikaa vievää tuo tilkkujen ompelu.

Silmä tykkää, mutta kärsimätön luonne ei.

Lintuja mekossa

Tilasin helmikuussa Noshin kotimyyntikutsuilta kasan kankaita. Yksi himoitsemistani kankaista, vaalea turkoosi/ grafiitti Niityllä oli loppu.

Harmitti hirveästi, sillä näin jo mielessäni juuri tästä nimenomaisesta 

kankaasta ommellun mekon Pienemmän Neidin päällä.

Viime viikolla löysin sattumalta Neenuskalta tämän himoitsemani kankaan,
ja laitoin sen tilaukseen.

Voi, ilon päivää!!

 Eilen sain mekon valmiiksi, mutta Pienemmän neidin palaute olikin aika karua: "Tämä on ruma ja väärän värinen!" Mitä ihmettä?! Ihan vieras tilanne!

Tänään, päikkäreitten jälkeen mekko olikin jo hyvä, ja prinsessalle ihan sopiva. No tottakai on! Kertoohan sen jo kaavan nimikin: Princess Castle -kietaisumekko (OB 4/13).

Taskutkin kuulemma on kivat, niihin voi piilottaa aarteita ja timantteja!

Kalsari-asut

Ennen joulua surauttelin Pikkuherralle kaksi kalsariasua. 

Ensimmäinen oli tarkoitus mennä lahjaksi ihan muualle, mutta ompelinkin lahjasäkkiin jotain ihan muuta.

Koska rakastuin ensimmäiseen kalsariasuun (kuosina "Nestori ja norppa"), oli pakko ommella toinen samanmoinen. Samaa kangasta ei enää jemmasta löytynyt, mutta kalastaja-teema pysyi silti.

Kaavoina Ottobren (6/13) Mr. Bear (pitkähihainen trikoopaita), Tommy (hihaton aluspaita) jaSmall John´s (pitkät alushousut), kaikki koossa 92.

Tilkkupeitto trikoosta

Kuun alussa juhlittiin Pienemmän neidin 3-vuotissynttäreitä

 ja juhlakalu sai lahjaksi jämätilkuista tehdyn päiväpeiton.

Tilkkujen leikkaaminen oli kivutonta, mutta niiden ompelu ja silittely aikaa ja hermoja vievää. Toukokuussa toinen samanmoinen Isommalle neidille!