Pieniä Pandoja

Tilasin Viljamin puodin synttäreiltä  vaaleansinisen panda-paketin.
Tästähän siis on aikaa jo useampia kuukausia.

Visiona oli ommella omalle pojalle, ja veljenpojalle siitä paidat.

 Syksyn tullen tuli aikaa toteuttaa visio.

OB 6/13 Mr Bear  koossa 98

Omalle pojalle ompelin Pandoista ihan vaan peruspaidan. 

Veljenpoika sai peruspaidan pienellä twistillä.

Ompelin paitaan resorista valenappilistan ja siihen pandanapin.

OB 1/13 On the road koossa 80

Paitojen jälkeen kangasta jäi vielä, juuri sopivasti pieneen bodyyn.

Nuorimman kummipoikani äiti tykkää Panda-kuosista

vähintään yhtä paljon, kuin minä,

joten tiesin jo kangasta leikellessä mihin osoitteeseen valmis body lähtisi.

 En ole ennen ommellut bodya, jossa on nepit olalla.
Kerran kokeilin, mutta siinä kokeilussa kaikki mahdollinen meni pieleen,

eikä body koskaan valmistunut.

Tälläkin kertaa näpertämisessä meni tuhottomasti aikaa,

mutta lopputulokseen olen silti tyytyväinen.

Kaava on jostain Ottobresta, mutta en muista mistä,

enkä tyhmyyksissäni ole sitä kaavaankaan muistanut merkitä.

Testailin bodyssa myös ensimmäistä kertaa Prymin metallineppejä.

Pihdeillä ne sai miljoona kertaa helpommin kiinni,

kuin mihin olen tottunut Kam-neppien ja -pihdin kanssa.

 Käyttäjäkokemuksia odotellen!

Pandanappi-paita

Pojan lemppari tältä syksyltä on ehdottomasti Pandanappi-paita.

Siinä maailman murheet unohtuu,

kun pääsee hypistelemään pandan mallista nappia.

 Alkysyksystä meinasi iskeä paniikki, kun tajusin, 

että perheen nuorin on  kasvanut ulos kaikista villapaidoistaan.

Löysin Leikkipuistoneuleista ohjeen kivaan villapaitaan, 

mutta en siihen hätään saanut tilattua sopivaa lankaa projektiini.

Kävin ostamassa Anttilasta kolme kerää Nallea syksyn uutuunsvärissä, 

ruskeassa ja kaivoin Novitan lastenvaate-lehden esiin.
Tämä villapaita on tehty sillä Angry Birds possu -paidan oheella. Ilman possua.

Lopputulos on kiva.

 Tein tarkoituksella paidasta ja sen hihoista ohjetta pidemmät, 

niin paidalle löytyy käyttöä pidemmäksi aikaa.

Ps. Kuvissa on muuten myös keväällä ompelemani lippapipo.

Kaavaa muokkasin Noshin lippapipoa pidemmäksi, kyllä pipon pitää korvien yli yltää!

Kangas on joku pikkupala, jonka tilasin Nosh-huumassani keväämmällä.

Noshin Multiraitaa

Pidin elokuun puolivälissä kotona Nosh- kutsut,
joista tarttui mukaan muutamat kankaat.

Vieraana ollut äitinikin, lasten mummo,
innostui tilaamaan kankaita vaatteiksi lastenlapsilleen.

Multiraidat ilahdutti väreillään.

En tahtonut tehdä peruspaitoja, vaan jotain ihan muuta.
Päädyin huppareihin, silläkin uhalla, että tiesin ettei kankaat millään riitä kaikille.

Onneksi Noshilta tuli tilattua muutakin, kuin multiraitaa!
Tyttöjen huppareissa huput ja hihansuut on Click!- kameratrikoota,
ja oman pojan hihansuut on myös samaista kameratrikoota.

OB 4/14 Fearless Eagle koko 116

OB 4/14 Wind Chime koko 98

OB 4/14 Fearless Eagle koko 104

Veljenpojan huppari on kokonaan Multiraidasta.
Hihan ja pääntien resori on 25 vuotta marinoitunutta resoria äitini kangaskätköistä.
On muuten ihan saman sävyista, kuin tuo trikoon vihreä!

OB 4/14 Wind Chime koko 80

Tykkään hillittömän paljon Noshin kankaista!
Ne on kauniita, pehmeitä (useamman pesunkin jälkeen!) ja napakoita ommella.
Myönnän shoppailleeni Noshin kankaita enemmänkin tämän syksyn aikana!

Herra Mesikämmen

Koska meidän pitkäselkäpoika jatkaa räjähtävää pituuskasvuaan, tai vaihtoehtoisesti vaatteet laatikossa jatkavat lyhenemistään, oli tämän äitin otettava härkää sarvista ja piirrettävä, leikattava ja surautettava poikaparalle uusia paitoja!

Kaikki kolme on surautettu OB:n (6/13) Mr Bear -kaavalla koossa 98.

Hihoissa on ehkä sentti liikaa pituutta, mutta muuten ihan täydellisen kokoinen paita. 

Kuinkahan kauan?

Sukellusveneitä

Ostin syksyllä Kankaiden Yöstä pätkän Noshin Sukellusveneitä.

Oli aika iso pätkä, sillä siitä sai vaivatta leikeltyä kaksi paitaa koossa 92 ja 98 ja 

bodyn koossa 56.

Pienemmän paidan surautin pukinkonttiin kummipojalle.

Samalla valmistui omalle Pikkumiehelle kaksi paitaa.

Kaavana Mr. Bear (OB 6/13).

Isompi paita valmistui viime viikolla Pikkumiehen akuuttiin paidantarpeeseen.

(Miten kaikki vaatteet jää aina samalla hetkellä pieneksi?! Kysynpä vaan!)

 Kaavana OB:n Rascal -raglanhihainen t-paita (4/13). Paita on vielä ehkä aavistuksen verran liian iso, mutta ei niin iso, että menoa haittaisi. Näissäkin kuvissa pötkitään kameraa pakoon.

Bodyn leikkelin ja ompelin oman Pikkumiehen paidan kanssa samaan aikaan.

Kaavana OB:n Happy Squirrel (1/12) , hyväksi havaittu ja toimiva!

Hihoja muokkasin Kiikkusaaren Marian vinkeillä käännettäviksi, 

niin ettei raapimisenestotumppuja tarvitse. Simppeliä ja nättiä.

 

Tämä body on kolmannelle tärkeälle miehen alulle, kunhan malttaa saapua maailmaan <3

Muokattu 8.4. Eipä tarvinnut pientä kauaa maailmaan vartoa.
Minusta tuli täti viime yönä pienelle pojalle <3

Pientä

Kummipoika äiteineen ja pikkusiskoineen kävi aamulla kylässä.

Siitä muistin, että ompelin jokin aika sitten pikkusiskolle pienen bodyn 

ja äitille kestoliivinsuojat (tuttavallisemmin tissilätkät).

Body on ommeltu Ottobren Happy Squirrel -kaavalla koossa 56.
Trikoo on Kankaiden yön ihanuuksia.

Liivinsuojat on kertovaipoista jääneistä jämäpaloistä. Ihoa vasten coolmax,
kosteussulkuna pul ja välissä bambujoustista.

Liivinsuojat ompelin eri tavalla, kuin yleensä. Imu on uloimpia kerroksia pienempi ja ommeltu kaksoisneulalla puliin, jonka jälkeen vasta surautin coolmaxin kiinni.

Käyttäjäpalautetta odotellessa..

Mekkoja, mekkoja

Lisää lemppareita!

Tykkään Onion 2035 -kaavasta. Paljon. Se on mukavan simppeli ja sitä on helppo muokata omiin tarpeisiin sopivaksi. Viime huhtikuussa ompelin samaisella kaavalla mekon Peppi Bloom -kankaasta (mekko on edelleen yksi lempparistani!)

Kankaiden yönä tilailin pitkästä aikaa kankaita ihan vaan itselle, enkä pelkästään lasten vaatteisiin. Mukaan tarttui mm. Lillestoffin Butterfly -kangas (jonka esikoinen olisi myöhemmin halunnut omiin vaatteisiinsa. En heltynyt.)

Isänpäiväksi valmistui mekko, joka on ollut kovassa käytössä.
Tästä versiosta jätin empire-leikkauksen pois, ja yhdistin kaavoista suoraan ylä- ja alaosat.

Jouluaattona, lasten päikkäriaikaan tajusin, ettei minulla ole jouluisia vaatteita illan juhlallisuuksia varten. Muistin perukoilta onnistuin kaivamaan Sari Ahokaisen suunnitteleman Fall in love -kankaan, joka oli niin ikään tilattu Kankaiden yöstä.

Tuumasta toimeen, naps-naps ja sur-rur. Puolessatoista tunnissa olin saanut valmiiksi aaton vaatteet. Tämä mekko on muuten ensimmäinen koskaan ompelemani vaatekappale, josta ei ole missään työvaiheessa tarvinnut ratkoa ainuttakaan saumaa! Mielestäni tämä on jo maininnan arvoista!

Tykkään tästä mekosta paljon. Ja tykkään Sarin kuoseista ehkä vielä enemmän!

Viidet pöksyt

Parin viikon takaisen Kankaiden Yön kankaat ovat paria trikoota lukuun ottamatta löytäneet vihdoin perille.

Valmistauduin tapahtumaan etukäteen miettimällä mitä kankaita oikeasti tarvitsen.

Suurimman painoarvon ja eniten huutomerkkejä sai kuitenkin Pikkumiehen housukankaat.

Herra kasvaa pittuuta vieläkin huimaa vauhtia, kolmessa kuukaudessa oli taas tullut 5 cm pituutta lisää! Ei ihme, että housut alkavat oikeasti jäämään liian lyhyiksi.

Eilen illalla, kun viimein oli aika, levitin kolme collegea ja kaksi velouria pöydälle ja leikkelin kankaat hiukan OB:n Saimia (1/09) mukaillen. Koko on n. 86.
Sarjatyönä sai nopeammin valmista.

 Ruskeissa pöksyissä mikään ei mennyt Strömsöläisittäin. Ja tylsätkin niistä tuli. Mutta ehkä niitä voikin pitää jonkun erittäin värikkään yläosan kanssa? Tai sitten ompelen niihin uudet resorit. Ehkä.

 Itse tykkään eniten noista smaragdin värisistä ja keltaisista velourhousuista. Vaikka kankaat kyllä pöllysivät saumuroidessa niin, ettei henki meinannut enää kulkea.

Seuraavaksi sohvalle kahvin ja suklaan kanssa huilimaan.
Josko Flunssa hellittäisi jo viikonloppuna?

Housuja

Äsken sain lopulta valmiiksi ne edellisessäkin postauksessa mainitut housut.

Housut on tehty Ottobren (1/13) Tiikeri -svetarihousujen kaavalla, koossa 86. Takasauman saumuroin keralla oikein, mutta haarat (puntista punttiin) jouduin kertaalleen ratkomaan ja surauttamaan uudestaan. Vyötärökin meni ekan pesun jälkeen purkuun, mutta nyt olen ihan tyytyväinen lopputulokseen! Sari Ahokaisen Rainbowphant on kuosina niin herkullinen, että on edkä pakko tilata tätä joskus vielä lisää...

 Hiukan on reilut pökät, sopivat päälle meidän hoikalle kokoa 104 käyttävälle neidillekin! 

Toiset housut ompelin eilen ja ihan ekalla yrityksellä oikein! Harvinaista!
Kaavana oli (niin ikään) OB:n Saimit (1/09) koossa 92. Malli on täydellinen hoikalle pojalle, mutta lahkeissa on vielä hiukan turhan paljon pituutta. Sehän ei haittaa, kyllä nämä alkuvuodesta viimeistään saadaan käyttöön!

Housut ovat keskenään toki hiukan eri mallisia, mutta muuten kyllä hämmentävän saman kokoisia!

Loppuun vielä sovituskuva Saimeista.

Puntti on kääräisty kaksinkerroin, eikä pituus istuen haittaa. 

Vastaopittua kävelytaitoa liian pitkät lahkeet puolestaan häiritsevät sitäkin enemmän.

Viimeiset bodyt

Viime viikonloppuna ehdin viettää kauan kaivattua laatuaikaa huolletun ompelukoneen ja saumurin kanssa. Aikaan sain Pikkumiehelle kaksi bodya ja yhdet housut. Housut tosin saumuroin väärin, joten suuri osa ajasta meni housujen purkamiseen, ja uusiksi en ehtinyt viikonloppuna vielä surauttaa.

Hyväksi havaittu raglanhihaisen bodyn kaava (Kisuliini OB 6/12) koossa 86 pääsi jälleen käyttöön. Auto- ja junatrikoo on ostettu kestovaippakaupasta, eikä kumpaakaan löydy omasta jemmasta enää pientä tilkkua enempää. Autobodyn mustat hihat on leikelty miehen vanhasta paidasta ja junabodyn punaiset hihat löydetty jämäpalalaatikosta.

Luulen että nämä olivat Pikkumiehen viimeiset bodyt. Nyt siirrytään paitoihin, jotta aikaa vievä bodyn neppien aukinappailu ei vie liikaa aikaa pottailulta.

Oktohälytys!

Elokuussa juhlittiin pientä Oktonautti-fania. 

Päätin perehtyä aplikointiin.
Ompelukone veteli viimeisiään, ennen huoltoon joutumistaan ja työ oli tuskastuttavaa.
Kaksi kaksoisneulaakin tuhoutui työn tiimellyksessä.

Lopputulos kuitenkin ratkaisee. Päivänsankari piti pipostaan!

Kaitaliina

Ostin syksyllä Eurokankaasta kaitaliinaa, tänään ehdin vihdoin ommella päät. Muuten olis ompelu varmaan jäänyt taas hamaan tulevaisuuteen, mutta tulppanikauden aloitus ajoi epätoivoiseen tekoon. Meillä ei ollut keltaisiin tulppaaneihin sopivaa kaitaliinaa valmiina!

Vielä on tämä päivä aikaa osallistua jämä-arvontaan!

Dinopaita

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä! Jippii!! 

Eilen illalla pikaisesti surautin Isommalle Neidille dinopaidan (kolmannen kerran). Ei pitäisi "surautella pikaisesti", kun silloin kaikki menee erittäin todennäköisesti pieleen. Katsotaan miltä paita näyttää ensimmäisen pesun jälkeen. En jaksaisi enää purkaa...

Kaava on Ottobresta 4/12 koossa 110, hiukan on vielä kasvunvaraa, mutta paita on tytölle niin lemppari jo nyt, että tuskin se saa kaapissa odottaa.

(Ja kyllä, mun on PAKKO tehdä tuo pääntie vielä kerran uudestaan...)

Pikkumiehen bodyja

Tässä on vielä niitä viime viikonlopun tuotoksia. Luulin, että valkoiset nepit olivat loppuneet, mutta sitten niitä löytyikin iso pussillinen ihan muualta, kuin missä niiden paikka on. Pitää jatkossa panostaa enemmän työhuoneen siistinä pitämiseen...

Molemmat bodyt on tehty OB 6/12 raglanhihaisen bodyn kaavasta, koossa 80. Vihreän bodyn kanssa meni säätämiseksi ja siitä tuli lopulta jotain 68/74 kokoista. Molemmat trikooot on tilattu Kestovaippakaupasta ja resori on Myllymuksuilta.

Loppuun vielä vihreän bodyn sovituskuva Pikkumiehen päällä:

Turkoosia

Viime viikolla piirtelin kaavoja ja leikkelin kankaita. Viikonloppuna pääsin jo ompelemaankin! 

Ompeluksina syntyi raglanhihainen Sienipaita kokoa 92 meidän pienemmälle neidille. Kaava on Ottobren numerosta 4/12. Samanmoinen paita (punaisella dinosaurus-kankaalla) odottaa valmistumistaan työpöydällä.

 Pienen bodyn lammas-kangas on jotenkin niin suloista, että en millään olisi raaskinut leikellä sitä bodyksi, mutta se oli jo niin leikelty, ettei mitään tämän isompaa olisi muutenkaan kankaasta saanut. Bodyn ohje on Ottobren numerosta 6/12.

Pääntien kanttaus meni vähän niin ja näin, mutta toivon että bodyn tuleva omistaja ei siitä ole moksiskaan. Lammasbody lähtee vauvalahjaksi ystävän pienelle rinsessalle.

Päiviteltävää olisi enemmänkin, jos saumat ommeltuisivat niin kuin haluaisin! Tänään siis päikkäriaika on pyhitetty ratkojalle, ompeluspinolle ja sohvan nurkalle. Puuh. Ei jaksaisi.

Kirahvibody

Meillä asuu pitkäselkäinen, hoikka ja reidetön pieni poika. Liian moni kaupasta ostettu body muuttaa muotoaan viimeistään toisen pesun yhteydessä liian leveäksi ja lyhyeksi. Ei toimi meillä! 

Onneksi voin vaikuttaa lastewn vaatteisiin ompelemalla niitä itse!

Kuvan mallia oli hiukan haasteelista kuvata, kun kameran läsnäolo hetätti niin paljon hilpeyttä. Kädet alkoi välittömästi helilua. Kyllä tästä nyt kuitenkin jotain näkee.

Kangas on tilattu Kestovaippakaupasta, samoin nepit. Bodyn malli on muokkailtu jostain Ottobren bodysta. Selkä (ja vaippa) tarvii paaaaaaljon pituutta. Reisille taas ei tarvita tilaa.. kuten jo aiemmin kirjoitin, meidän jäbällä ei ole reisiä!

Tunika

Kärpässienikangas oli niin suloinen, että sitä oli pakko tilata. 

Ruskea pohjaväri taas tuntui eniten pienemmän neidin jutulta.

Pikkuneiti pukeutuu mielellään tunikoihin, joita meillä onkin kaappi täynnä. Mallin kopioin Lindexin 92 koon tunikasta, joka on nyt juuri passelin kokoinen. Pääntien askartelin Lindexin tunikasta poiketen kirjekuoreksi, helpottaa pukemista (ja riisumista).

Tämän(kin) ompeluksen aikana sekä ompelukone, että saumuri temppusivat niin, että meinasi lenkää koko työ roskiin pelkästä turhaumasta.

Kirahvit

Eilen pääsin vihdoin käyttämään uutta ompelunurkkaani!Tuusasin pikana esikoiselle kirahvi-paidan ja pipon. (Mikä siinä muutenon, että pipot, sukat ja lapaset häviää vähän väliä? Montako niitä pitäisi olla, ettei aina ulos lähtiessä joutuisi ensin suorittamaan suuretsintöjä?)

Paita on muokkailtu jostain Ottobren kaavasta, meidän lapsilla on pitkät selät. Pipon saunuroin jäljellä olleistä sluibareista. Ihan kivat, vaikka väri ei ole yksi lemppareistani (joo, en kyllä tykkää..), mutta keltainen on meidän isomman neidin lempiväri.

Sormet syyhyttäisi ommella vielä jotain muutakin kivaa vaatetta, mutta kun ne verhotkin pitäisi ommella. Kiinnostaa kuin kilo kiviä..

Huppupyyhe

Bodyjen imussa surautin myös huppupyyhkeen Myrtille KVK:n Ketut ja Karhut -joustkofroteesta.

Myös tytöillä on omat (isommalla neidillä KVK:n Sienet ja siilit -kuosilla ja pienemmällä KVK:n Safari-kuosilla). Mallin oon joskus bongannut kaupassa, ja todennut että ei voi olla vaikeaa tehdä itse. Eikä olekaan, mutta vuodessa ehtii aina unohtaa, että mitenkäs se huppupyyhe taas tehtiinkään.

Pyyhe on malliltaan toimiva. Ei käy ihan vauvalle, mutta puolivuotiaasta eteenpäin menee suhteellisen pitkään. Isompi neiti oli 3-vuotisneuvolassa 105cm pitkä, ja pyyhe on hyvä vieläkin!

Plussaa on tietty myös kuosien herkullisuus!

Pieniä bodeja

Mulla on ollut täällä viime päivät vauvanvaatetehdas pystyssä. Ompelukone ja saumuri on hurisseet tyttöjen päikkäriaikaan ja illalla kun neidit on suunnanneet höyhensaarille. Mietinpä eilen illalla sitä, kuinka lapsena yksi parhaista äänistä nukahtamisen kynnyksellä oli äitin saumurin hurina. Tuleekohan näistä mun ompelusäänistä tytöille yhtä rakkaita muistoja?

Kaava on muokattu Ottobresta. Kaksi päälimmäistä bodia ovat kokoa 56/62 ja alin aavistuksen pienempi (samalla kaavalla kyllä tein!). Alin, ruskea junabody oli ensimmäinen tekele ja sitä teinkin pitkään ja hartaasti. Tein varmaan kaikki mahdolliset virheet, ja yrityksen ja erehdyksen kautta sain sen viimein valmiiksi. Muokkailin myös kaavaa aika reilusti. Erinäisten takaiskujen seurauksena bodista tuli alkuperäistä pienempi, kun piti joitain osia saumuroida pariin kertaan. Eipä haittaa, tämä yksilö jää meille ja jos Myrtti on samaa mallia kuin nuo meidän neidit, niin vaatteissa tarvitaan enemmän pituutta, kuin leveyttä.

Vihdeä junabody lähtee ystävän pienelle pojalle. Hiukan on haikea mieli antaa tätä ihanuutta pois, mutta ehkä voin tehdä meidän kaappiin samanlaisen (en ole varma, riittääkö kangas myös hihoihin, mutta nehän voi tehdä vaikka jostain mustasta tai valkoisesta kankaasta!). Päälimmäinen oliobody lähtee nettitutun tytölle vaihtarina ja kiitoksena Imse Vimseistä.

Ompelinpa sitten ekaa kertaa ikinä ompelukoneen kaksoisneulalla. Tuli tosi hyvää jälkeä! 

Miksi en ole uskaltanut aiemmin?