Rakkaudesta Noshiin

 Tietokone alkaa toimimaan omituisesti ja pitämään ääntä, joka ei mielestäni ole normaalia.
Tästä inspiroituneena olen myllännyt kaikki koneen kuvat läpi,
tehnyt 2,5 vuoden kuvista tilauksen ja napannut käsityökuvat jemmaan.
Nyt pitäisi vaan iskeä kuvat blogiin ja kertoa niistä jotain.

Noshin kankaat. Rakastan.

Tällä kertaa isänpäiväksi valmistui tytöille tunikat 

ja leggarit ja pojalle paita.

Isomman neidin tunika on ehkä ennemmin mekko.
Mistään ei löytynyt sopivaa kaavaa, joten muokkasin jostain
t-paidasta vähän pidemmän, ehkä liikaakin ja lopulta lyhensin helman järkevämmän pituiseksi.

Leggarit on ommeltu OB:n 6/12 Ropina -kaavalla koossa 122.
Koin monta onnistumisen kokemusta, mm. saamalla ompelukoneen napinläpi-ohjelman vihdoin toimimaan halutulla tavalla (kyllä, vika oli käyttäjässä, ei koneessa.)
Jaa, että mihinkä tein napinläven? Tahdoin saada vyötärön kuminauhan siististi leggareihin ja mahdollistaa myös kumpparin löysäämisen, kirisstämisen ja vaihtamisen.

Pikkuherra sai "Lopohiili"-paidan. 

Kaavan useaan kertaan hyväksi havaittu lempparikaava OB 6/13 Mr Bear  koossa 98.

Resoriksi valikoitui joku 30 vuotta äitin kangasjemmassa marinoitunut juuri sopivan värinen, mutta valitettavasti elastisuutensa ekassa pesussa menettänyt yksilö.
Luonnollisesti resori meni myöhemmin vaihtoon!

Pienempi neiti sai Ropina-leggareiden kaveriksi Maxi Dot -tunikan (OB 1/14) koossa 104.

Yhden koon suurempi tunika olisi ollut parempi, 

mutta kun nämä lapset kasvaa ihan äkisti ja salaa seuraavaan kokoon!

Tunikasta ja housuista tuli lempparivaattet, ja niitä pidettiin koko loppuvuosi niin usein, kuin suinkin oli mahdollista. Leggarit on edelleen aktiivisessa käytössä, mutta tunika on auttamattomasti liian lyhyt hihoista. Viitsisinkö ommella resorista vähän jatkoa..?

Pieniä Pandoja

Tilasin Viljamin puodin synttäreiltä  vaaleansinisen panda-paketin.
Tästähän siis on aikaa jo useampia kuukausia.

Visiona oli ommella omalle pojalle, ja veljenpojalle siitä paidat.

 Syksyn tullen tuli aikaa toteuttaa visio.

OB 6/13 Mr Bear  koossa 98

Omalle pojalle ompelin Pandoista ihan vaan peruspaidan. 

Veljenpoika sai peruspaidan pienellä twistillä.

Ompelin paitaan resorista valenappilistan ja siihen pandanapin.

OB 1/13 On the road koossa 80

Paitojen jälkeen kangasta jäi vielä, juuri sopivasti pieneen bodyyn.

Nuorimman kummipoikani äiti tykkää Panda-kuosista

vähintään yhtä paljon, kuin minä,

joten tiesin jo kangasta leikellessä mihin osoitteeseen valmis body lähtisi.

 En ole ennen ommellut bodya, jossa on nepit olalla.
Kerran kokeilin, mutta siinä kokeilussa kaikki mahdollinen meni pieleen,

eikä body koskaan valmistunut.

Tälläkin kertaa näpertämisessä meni tuhottomasti aikaa,

mutta lopputulokseen olen silti tyytyväinen.

Kaava on jostain Ottobresta, mutta en muista mistä,

enkä tyhmyyksissäni ole sitä kaavaankaan muistanut merkitä.

Testailin bodyssa myös ensimmäistä kertaa Prymin metallineppejä.

Pihdeillä ne sai miljoona kertaa helpommin kiinni,

kuin mihin olen tottunut Kam-neppien ja -pihdin kanssa.

 Käyttäjäkokemuksia odotellen!

Pandanappi-paita

Pojan lemppari tältä syksyltä on ehdottomasti Pandanappi-paita.

Siinä maailman murheet unohtuu,

kun pääsee hypistelemään pandan mallista nappia.

 Alkysyksystä meinasi iskeä paniikki, kun tajusin, 

että perheen nuorin on  kasvanut ulos kaikista villapaidoistaan.

Löysin Leikkipuistoneuleista ohjeen kivaan villapaitaan, 

mutta en siihen hätään saanut tilattua sopivaa lankaa projektiini.

Kävin ostamassa Anttilasta kolme kerää Nallea syksyn uutuunsvärissä, 

ruskeassa ja kaivoin Novitan lastenvaate-lehden esiin.
Tämä villapaita on tehty sillä Angry Birds possu -paidan oheella. Ilman possua.

Lopputulos on kiva.

 Tein tarkoituksella paidasta ja sen hihoista ohjetta pidemmät, 

niin paidalle löytyy käyttöä pidemmäksi aikaa.

Ps. Kuvissa on muuten myös keväällä ompelemani lippapipo.

Kaavaa muokkasin Noshin lippapipoa pidemmäksi, kyllä pipon pitää korvien yli yltää!

Kangas on joku pikkupala, jonka tilasin Nosh-huumassani keväämmällä.

Noshin Multiraitaa

Pidin elokuun puolivälissä kotona Nosh- kutsut,
joista tarttui mukaan muutamat kankaat.

Vieraana ollut äitinikin, lasten mummo,
innostui tilaamaan kankaita vaatteiksi lastenlapsilleen.

Multiraidat ilahdutti väreillään.

En tahtonut tehdä peruspaitoja, vaan jotain ihan muuta.
Päädyin huppareihin, silläkin uhalla, että tiesin ettei kankaat millään riitä kaikille.

Onneksi Noshilta tuli tilattua muutakin, kuin multiraitaa!
Tyttöjen huppareissa huput ja hihansuut on Click!- kameratrikoota,
ja oman pojan hihansuut on myös samaista kameratrikoota.

OB 4/14 Fearless Eagle koko 116

OB 4/14 Wind Chime koko 98

OB 4/14 Fearless Eagle koko 104

Veljenpojan huppari on kokonaan Multiraidasta.
Hihan ja pääntien resori on 25 vuotta marinoitunutta resoria äitini kangaskätköistä.
On muuten ihan saman sävyista, kuin tuo trikoon vihreä!

OB 4/14 Wind Chime koko 80

Tykkään hillittömän paljon Noshin kankaista!
Ne on kauniita, pehmeitä (useamman pesunkin jälkeen!) ja napakoita ommella.
Myönnän shoppailleeni Noshin kankaita enemmänkin tämän syksyn aikana!

Herra Mesikämmen

Koska meidän pitkäselkäpoika jatkaa räjähtävää pituuskasvuaan, tai vaihtoehtoisesti vaatteet laatikossa jatkavat lyhenemistään, oli tämän äitin otettava härkää sarvista ja piirrettävä, leikattava ja surautettava poikaparalle uusia paitoja!

Kaikki kolme on surautettu OB:n (6/13) Mr Bear -kaavalla koossa 98.

Hihoissa on ehkä sentti liikaa pituutta, mutta muuten ihan täydellisen kokoinen paita. 

Kuinkahan kauan?

Sukellusveneitä

Ostin syksyllä Kankaiden Yöstä pätkän Noshin Sukellusveneitä.

Oli aika iso pätkä, sillä siitä sai vaivatta leikeltyä kaksi paitaa koossa 92 ja 98 ja 

bodyn koossa 56.

Pienemmän paidan surautin pukinkonttiin kummipojalle.

Samalla valmistui omalle Pikkumiehelle kaksi paitaa.

Kaavana Mr. Bear (OB 6/13).

Isompi paita valmistui viime viikolla Pikkumiehen akuuttiin paidantarpeeseen.

(Miten kaikki vaatteet jää aina samalla hetkellä pieneksi?! Kysynpä vaan!)

 Kaavana OB:n Rascal -raglanhihainen t-paita (4/13). Paita on vielä ehkä aavistuksen verran liian iso, mutta ei niin iso, että menoa haittaisi. Näissäkin kuvissa pötkitään kameraa pakoon.

Bodyn leikkelin ja ompelin oman Pikkumiehen paidan kanssa samaan aikaan.

Kaavana OB:n Happy Squirrel (1/12) , hyväksi havaittu ja toimiva!

Hihoja muokkasin Kiikkusaaren Marian vinkeillä käännettäviksi, 

niin ettei raapimisenestotumppuja tarvitse. Simppeliä ja nättiä.

 

Tämä body on kolmannelle tärkeälle miehen alulle, kunhan malttaa saapua maailmaan <3

Muokattu 8.4. Eipä tarvinnut pientä kauaa maailmaan vartoa.
Minusta tuli täti viime yönä pienelle pojalle <3

Lintuja mekossa

Tilasin helmikuussa Noshin kotimyyntikutsuilta kasan kankaita. Yksi himoitsemistani kankaista, vaalea turkoosi/ grafiitti Niityllä oli loppu.

Harmitti hirveästi, sillä näin jo mielessäni juuri tästä nimenomaisesta 

kankaasta ommellun mekon Pienemmän Neidin päällä.

Viime viikolla löysin sattumalta Neenuskalta tämän himoitsemani kankaan,
ja laitoin sen tilaukseen.

Voi, ilon päivää!!

 Eilen sain mekon valmiiksi, mutta Pienemmän neidin palaute olikin aika karua: "Tämä on ruma ja väärän värinen!" Mitä ihmettä?! Ihan vieras tilanne!

Tänään, päikkäreitten jälkeen mekko olikin jo hyvä, ja prinsessalle ihan sopiva. No tottakai on! Kertoohan sen jo kaavan nimikin: Princess Castle -kietaisumekko (OB 4/13).

Taskutkin kuulemma on kivat, niihin voi piilottaa aarteita ja timantteja!

Kalsari-asut

Ennen joulua surauttelin Pikkuherralle kaksi kalsariasua. 

Ensimmäinen oli tarkoitus mennä lahjaksi ihan muualle, mutta ompelinkin lahjasäkkiin jotain ihan muuta.

Koska rakastuin ensimmäiseen kalsariasuun (kuosina "Nestori ja norppa"), oli pakko ommella toinen samanmoinen. Samaa kangasta ei enää jemmasta löytynyt, mutta kalastaja-teema pysyi silti.

Kaavoina Ottobren (6/13) Mr. Bear (pitkähihainen trikoopaita), Tommy (hihaton aluspaita) jaSmall John´s (pitkät alushousut), kaikki koossa 92.

Viidet pöksyt

Parin viikon takaisen Kankaiden Yön kankaat ovat paria trikoota lukuun ottamatta löytäneet vihdoin perille.

Valmistauduin tapahtumaan etukäteen miettimällä mitä kankaita oikeasti tarvitsen.

Suurimman painoarvon ja eniten huutomerkkejä sai kuitenkin Pikkumiehen housukankaat.

Herra kasvaa pittuuta vieläkin huimaa vauhtia, kolmessa kuukaudessa oli taas tullut 5 cm pituutta lisää! Ei ihme, että housut alkavat oikeasti jäämään liian lyhyiksi.

Eilen illalla, kun viimein oli aika, levitin kolme collegea ja kaksi velouria pöydälle ja leikkelin kankaat hiukan OB:n Saimia (1/09) mukaillen. Koko on n. 86.
Sarjatyönä sai nopeammin valmista.

 Ruskeissa pöksyissä mikään ei mennyt Strömsöläisittäin. Ja tylsätkin niistä tuli. Mutta ehkä niitä voikin pitää jonkun erittäin värikkään yläosan kanssa? Tai sitten ompelen niihin uudet resorit. Ehkä.

 Itse tykkään eniten noista smaragdin värisistä ja keltaisista velourhousuista. Vaikka kankaat kyllä pöllysivät saumuroidessa niin, ettei henki meinannut enää kulkea.

Seuraavaksi sohvalle kahvin ja suklaan kanssa huilimaan.
Josko Flunssa hellittäisi jo viikonloppuna?

Housuja

Äsken sain lopulta valmiiksi ne edellisessäkin postauksessa mainitut housut.

Housut on tehty Ottobren (1/13) Tiikeri -svetarihousujen kaavalla, koossa 86. Takasauman saumuroin keralla oikein, mutta haarat (puntista punttiin) jouduin kertaalleen ratkomaan ja surauttamaan uudestaan. Vyötärökin meni ekan pesun jälkeen purkuun, mutta nyt olen ihan tyytyväinen lopputulokseen! Sari Ahokaisen Rainbowphant on kuosina niin herkullinen, että on edkä pakko tilata tätä joskus vielä lisää...

 Hiukan on reilut pökät, sopivat päälle meidän hoikalle kokoa 104 käyttävälle neidillekin! 

Toiset housut ompelin eilen ja ihan ekalla yrityksellä oikein! Harvinaista!
Kaavana oli (niin ikään) OB:n Saimit (1/09) koossa 92. Malli on täydellinen hoikalle pojalle, mutta lahkeissa on vielä hiukan turhan paljon pituutta. Sehän ei haittaa, kyllä nämä alkuvuodesta viimeistään saadaan käyttöön!

Housut ovat keskenään toki hiukan eri mallisia, mutta muuten kyllä hämmentävän saman kokoisia!

Loppuun vielä sovituskuva Saimeista.

Puntti on kääräisty kaksinkerroin, eikä pituus istuen haittaa. 

Vastaopittua kävelytaitoa liian pitkät lahkeet puolestaan häiritsevät sitäkin enemmän.

Lämmintä ylle

Noniin! Tässä tulee kuva yhdestä lempparityöstäni pitkään aikaan!
(Huomaa myös taustalla keittiörempan alta purettu vanha keittiö ja sen moninainen sälä!)

 Pikkumies on kesän ainakana hujahtanut pituutta siinä määrin, ettei viime talven villapaidat enää mahdu päälle. Tämän hupullinen villapaita on tehty mukaellen Novitan Ipana 2013-lehden Possu-hupparia. Lankana käytin ihanaa Cascade 220 Superwash Sport -lankaa. (Niin superpehmeää, että itkettää!) Hupparin raidallinen tasku on myös samaista lankaa.

Kyllä tässä hupparissa kelpaa syödä kotipihan soraa ja sahanpuruja!

Ps. Toissailtana sain tekstiviestin, että Prisman Smatpost-automaatissa olisi minulle paketti.
Onkohan se SNY:ltä? Tänään selviää, kun käydään kaupassa!

Kauluri ja junasukat

Mulla on jatkuvasti kesken joku iso neulomus (tällä hetkellä räsymattotunika itselle, esimakua saa ihailemalla blogin taustalla näkyvää kuvaa) ja siinä ohessa paljon pientä, jota voi tehdä muskarin kahvilassa, tai leikkitreffien kahvipöydässä. Isomman neidin kaulurin kanssa vierähti tovi jos toinenkin. Väliin puski kaiken maailman joululahjat ja tilaustyöt.

 Oranssi kauluri on tehty Seiskaveikasta Novitan 7-veljestä ohjekirjan opastamana. Itse en tykkää noista leteistä, mutta neiti on itse niin ylpeä kauluristaan että esittelee sitä kaikille "äiti teki mulle uuden kaulurin!!"

Junasukat ovat yksinkertaisuudessaan mahtavimmat vauvan (ja pienen lapsen) sukat. Ikinä.

Punaiset junasukat on tehty Novitan Woolista.

Tänään alkaa miehen hiihtoloma, jonka perään vietetään vielä viimeinen isyyslomaviikko. Suuri suunnitelmani on (kodin remontoimisen ohessa) saada valmiiksi mm. se räsymattotunika ja paljon jo leikeltyjä, oittain ommeltuja lastenvaatteita. Voisin ehkä myös heittäytyä hillittömäksi ja kuskata ompelukoneen ja saumurin huoltoon! Hui!

Villatakki

Syksyllä havaitsin tyttäreni kasvaneen. Taas! Miten on mahdollista, että pikkuihmiset kasvaa noin vauhdilla?! Lempparivillatakki alkoi näyttää vitsiltä Isomman neidin päällä, oli pakko aloittaa uuden neulominen. Langat hyppäsivät matkaan kätevästi lokakuisella äitiystävien Tampereen minilomalla. Käväisin hetki ennen junan lähtöä Lankamaailmassa ja onnistuin poistumaan liikkeestä vain yhden lankakassin kanssa!

Lankana villatakissa käytin Artesano Superwash Merinoa. Uusi tuttavuus, mutta toimii!
Nyt voin pukea meidän neidit samanlaisiin (toki eri värisiin!) villatakkeihin!

Turkoosia

Viime viikolla piirtelin kaavoja ja leikkelin kankaita. Viikonloppuna pääsin jo ompelemaankin! 

Ompeluksina syntyi raglanhihainen Sienipaita kokoa 92 meidän pienemmälle neidille. Kaava on Ottobren numerosta 4/12. Samanmoinen paita (punaisella dinosaurus-kankaalla) odottaa valmistumistaan työpöydällä.

 Pienen bodyn lammas-kangas on jotenkin niin suloista, että en millään olisi raaskinut leikellä sitä bodyksi, mutta se oli jo niin leikelty, ettei mitään tämän isompaa olisi muutenkaan kankaasta saanut. Bodyn ohje on Ottobren numerosta 6/12.

Pääntien kanttaus meni vähän niin ja näin, mutta toivon että bodyn tuleva omistaja ei siitä ole moksiskaan. Lammasbody lähtee vauvalahjaksi ystävän pienelle rinsessalle.

Päiviteltävää olisi enemmänkin, jos saumat ommeltuisivat niin kuin haluaisin! Tänään siis päikkäriaika on pyhitetty ratkojalle, ompeluspinolle ja sohvan nurkalle. Puuh. Ei jaksaisi.

Tunika

Kärpässienikangas oli niin suloinen, että sitä oli pakko tilata. 

Ruskea pohjaväri taas tuntui eniten pienemmän neidin jutulta.

Pikkuneiti pukeutuu mielellään tunikoihin, joita meillä onkin kaappi täynnä. Mallin kopioin Lindexin 92 koon tunikasta, joka on nyt juuri passelin kokoinen. Pääntien askartelin Lindexin tunikasta poiketen kirjekuoreksi, helpottaa pukemista (ja riisumista).

Tämän(kin) ompeluksen aikana sekä ompelukone, että saumuri temppusivat niin, että meinasi lenkää koko työ roskiin pelkästä turhaumasta.

Sukkia, sukkia, sukkia

Kuten aiemmin mainitsin, meidän uusi koti on viileämpi, kuin vanha. Täällä tuntuu järkevältä neuloa villasukkia, villapaitoja ja kaikkea muuta villa -alkuista.

Viikolla kipaisin postista paketin, joka sisälsi lankoja. Olin tilannut Titityystä langat pienen miehen ristiäisvaatetusta varten (kastemekkohan on jo valmis, mutta muut vaatteet on vielä vaiheessa). Samaan pakettiin mahtui myös lankaa kummipojan syysvaatetusta varten ja ekstrana sukkalankaa  tuoreimman tulokkaan sukkia varten.

Junasukat on tehty Shibui Sock -sukkalangasta, jota oli niin miellyttävä neuloa, että pitänee tilata kyseistä lankaa toistekin! Ja voi itku, miten mahtavat värit!

Muuttohulina -postauksessa olikin jo kuva ensimmäisestä säärystimestä. Nyt on molemmat valmiina ja ahkerassa käytössä. Välillä omistajansa toimesta myös ranteenlämmittiminä! 

Lanka on kevään sny-kierrosta saatua Austermannin Wollnessia. Lanka on ihan uskomattoman pehmeää!

Lisäksi työn alla on kolmet muut sukat..

Kirahvit

Eilen pääsin vihdoin käyttämään uutta ompelunurkkaani!Tuusasin pikana esikoiselle kirahvi-paidan ja pipon. (Mikä siinä muutenon, että pipot, sukat ja lapaset häviää vähän väliä? Montako niitä pitäisi olla, ettei aina ulos lähtiessä joutuisi ensin suorittamaan suuretsintöjä?)

Paita on muokkailtu jostain Ottobren kaavasta, meidän lapsilla on pitkät selät. Pipon saunuroin jäljellä olleistä sluibareista. Ihan kivat, vaikka väri ei ole yksi lemppareistani (joo, en kyllä tykkää..), mutta keltainen on meidän isomman neidin lempiväri.

Sormet syyhyttäisi ommella vielä jotain muutakin kivaa vaatetta, mutta kun ne verhotkin pitäisi ommella. Kiinnostaa kuin kilo kiviä..

Apina-sukat

Keskeneräiset työt loppui, eikä mitään uutta akuutisti tarvitse. Palasin siis blogin juurille ja perehdyin jämälankalaatikon sisältöön. Sieltä löytyi sopivasti vajaat kerät pinkkiä ja punertavan harmaata Jussia. Näistä päätin tehdä (muokatuilla) Novitan ohjeilla Apinasukat.

Aika nopeasti nämä valmistuivat. Kuvion suuri miinus on, ettei sitä säätäessä pysty samalla keskittymään telkkariin, joten Ally McBealit jäi nyt parilta päivältä vähemmälle. Arvoin pitkään kantapäätä, mutta päädyin tiimalasiin. Ekaan sukkaan tein ensin tavallisen vavennetun kantapään, jonka lopulta päätin purkaa.

Isompi neiti pyysi että tekisin tälläiset (mutta keltaiset) hänelle ja (punaiset) parhaalle ystävälleen. Lupasin katsella miten langat riittää, mutta eiköhän tuolta lootasta löydy riittävästi lankaa kahden 3-vuotiaan neidin sukkiin. Taidan tehdä sukat nallesta, niin ei tarvitse noitten silmukkamäärien kanssa säätää.