Tilkkupeittoja

Ompelusta jää järjetön määrä pientä kangassilppua,

mistä ei sää ommeltua mitään.

Paitsi tilkkupeittoja!

Toukokuussa tuskailin Esikoisen tilkkupeiton parissa (keltaiset reunat),

oikean värisiä tilkkuja ei meinannut riittää millään.

Olin saanut tarkat ohjeet, mitä peitossa saa olla ja mitä ehdottomasti ei.

Leikkelin pari neidin vanhaa, paljon pidettyä bodyä, jotta tilkut saatiin lopulta riittämään!

Vaaleanpunaisella pohjalla tallustelevat kirkkaanpunaiset tiput on leikelty bodystä, 

jonka banaani ja bataatti tekivät myyntikelvottomaksi.

Kuopus vietti synttäreitään elokuun alussa, 

ja surautin vihdoin valmiiksi 

jo jolulahjaksi aikomani tilkkupeiton.

Tilkut riittivät juuri ja juuri, 

onneksi kesän aikana olin ehtinyt jotain jo surautella ja uusia kankaita silputa.

Tilkkupeittoja ei ole lähiaikoina tulossa lisää,

sen verran on hermoja ja aikaa vievää tuo tilkkujen ompelu.

Silmä tykkää, mutta kärsimätön luonne ei.

Pieni, rakas kalamies

Nyt en kyllä sanattomuuttani meinaa osata mitään kirjoittaa.

Onnellinen olo.

Tämä pieni kalapeitto on ollut valmiina jo tovin, 

mutta olen säästellyt sitä erityistä tilannetta varten.

 Erityinen tilanne tuli eilen, kun minusta tuli ensimmäistä kertaa Täti,

ja rakkaasta pikkuveljestäni Isä.

 

Alkuvuodesta tiedustelin tulevilta vanhemmilta, saisinko neuloa pienelle ihmiselle oman peiton.

Sain luvan, ja veljen kanssa yhdessä valitsimme peittoon värit.

 Langaksi valikoitui Schachenmayrin Egypto Cotton, 100-prosenttinen puuvillalanka, 

joka oli miellyttävää neuloa ja ihanan pehmeää. 

Kevätvauvalle puuvilla tuntui oikeammalta ratkaisulta, kuin villa. 

Tädin pieni ihme saa myös asianmukaiset sukat, mallia juna.

Samanmoisilla sukilla on muistettu montaa muutakin lähipiirin vauvaa.

Sukka on täydellisen mallinen, ja pysyy mukana kovemmassakin menossa.

Junasukat neuloin pienestä ja söpöisestä My First Regia -kerästä,

josta veljeni tiedusteli, mahdanko tietää, että pieniä sukkia voi neuloa myös isoista keristä.

Voi, voi, mutta kyllä kai Tädilläkin on lupa vähän höpsähtää pienen ihmisen takia?

Pingviinikortti lähtee oheistuotteidensa kanssa Turkuun viikonloppuna.

Pitääköhän laatikkoa vähän suurentaa, jos mukaan eksyykin vielä yhtä sun toista pientä ja ihanaa..?

Nemoa etsimässä

Nyt on Myrtin kalapeitto valmis!  Onhan tämä ollut melkein valmiina jo jonkun aikaa, mutta tuo turkoosi Wool loppui ikävästi kesken tilkkujen yhdistämisvaiheessa. Kun sitä sain lisää, iski vaan laiskuus. Äsken laiskuus tuli selätettyä ja peitto on vihdoin valmis.

Koko peittoprojekti lähti liikkeelle vihreästä Nalle Aloeverasta ("Ihanan väristä lankaa! Tästä teen jotain pientä ja ihanaa vauvalle!"). Kun vihreitä kalatilkkuja oli kasassa 10, pitikin alkaa miettimään tuleeko peitosta tytön vai pojan peitto. Vai ehkä kummalle tahansa sopiva. Kaupasta mukaan eksyi vaaleanpunainen ja harmaa Nalle-kerä. Kun tilkkuja oli yhteensä 30, totesin, että 10 tilkkua puuttuu vielä, eikä kivan värisä Nalle-lankoja enää ole. Sitten keksin turkoosin Woolin.
Tyytyväinen olen näihin väreihin!

Peiton ohje on siis tästä Neulekirjasta:

Musta noitten kalatilkkujen ohjeessa oli virhe, jonka omissa kaloissa korjasin. Voi tosin olla, ettei siellä oikeesti mitään virhettä ollut, en vaan tajunnut ohjetta.

Liian söpöä?

Meinasin eilen saada valmiiksi kalatilkkupeiton, mutta lanka loppui ikävästi kesken. Tänään aamulla kahdeksan jälkeen kävin Anttilan ovella toteamassa, että pulju aukeaa vasta yhdeksältä, joten lisälangan osto siirtyi iltapäivälle. Iltapäivällä unohdin langan kokonaan, ja nyt korpeaa. Meiltä ei viitsi kaupunkiin lähteä ajamaan vain yhden lankakerän takia. Kalapeitto joutuu siis odottamaan vielä jonkun tovin valmistumistaan..

 

 Mutta siis, itse otsikon aiheeseen! Toukokuun sny-paketista paljastui muunmuassa ihanan pehmeää Austermannin Wollnessia ja söpöt nallenapit. Kauaa ei tarvinnut miettiä mihin tätä ihanuus-yhdistelmää voisi käyttää. Ravelrysta löysin Baby Sophisticate -ohjeen, jonka kaulukseen ihastuin erityisesti. Onkohan villatakki liian söpö, kauluksineen, väreineen ja nallenappeineen? Voiko joku olla liian söpö? Ei kai? Ainakaan jos on jostain vauva-asiasta kyse..? Tämä söpöys lähtee ystävän vauvalle, kunhan neiti tajuaa poistua yksiöstään.

 

Samasta langasta oli tarkoitus tehdä pian syntyvälle pikkuneidille myös pipo, mutta omastapäästä-ohje tuottikin turhan suuren pipon. Sopii meidän vuosikkaalle (pienipäiselle) neidille, joten taitaa olla hiukan liian iso vastasyntyneelle... Pitänee koitaa uusiksi pienemmällä silmukkamäärällä. Lankaa kyllä on vielä vaikka useampaankin pikkupipoon!

 Lopuksi vielä (niin ikään toukokuun sny-paketista löytyneestä) Regian silk color -langasta tehdyt junasukat. Näitä väänsin eräänä yönä, kun olo oli liian tukala nukkumiseen. Nätit tuli, mutta olisin silti nukkunut mieluummin!