Kirsikkabody

Pikkuisen bodyn surauttaa ihan parissa hetkessä! Varmasti! Jos koneet toimii!

Tällä kertaa bodyn surautteluun meni useampi tunti, ja jokainen sauma on ommeltu vähintään kahdesti. Usko meinasi loppua useaan otteeseen,
mutta valmista tuli!

Kankaat on Noshin ihanan pehmeää ja kevyttä puuvilla jerseytä. 

Etu- ja takakappaleet ja hihat on tehty erivärisistä Kirsikoista. 

Kaikkea löytyi vain pieni pala.

Parasta pienille ihmisille ompelussa on se, 

että ne ihanimmat kankaat, joista on enää pieniä paloja jäljellä, 

saa vihdoin käyttöön!

 Kaava on muokattu Kisulista OB 6/12 ja on kokoa 56.

Lisäsin kainaloon neppilistan (ekaa kertaa ikinä!) 

ja taiteilin kääntöhihat, jotta pieni ei raapisi naamaansa verille.

Jospa pääsisin lähipäivinä nuuskuttamaan Pikkuihmettä 

ja viemään bodyn uudelle omistajalleen!

Pieniä Pandoja

Tilasin Viljamin puodin synttäreiltä  vaaleansinisen panda-paketin.
Tästähän siis on aikaa jo useampia kuukausia.

Visiona oli ommella omalle pojalle, ja veljenpojalle siitä paidat.

 Syksyn tullen tuli aikaa toteuttaa visio.

OB 6/13 Mr Bear  koossa 98

Omalle pojalle ompelin Pandoista ihan vaan peruspaidan. 

Veljenpoika sai peruspaidan pienellä twistillä.

Ompelin paitaan resorista valenappilistan ja siihen pandanapin.

OB 1/13 On the road koossa 80

Paitojen jälkeen kangasta jäi vielä, juuri sopivasti pieneen bodyyn.

Nuorimman kummipoikani äiti tykkää Panda-kuosista

vähintään yhtä paljon, kuin minä,

joten tiesin jo kangasta leikellessä mihin osoitteeseen valmis body lähtisi.

 En ole ennen ommellut bodya, jossa on nepit olalla.
Kerran kokeilin, mutta siinä kokeilussa kaikki mahdollinen meni pieleen,

eikä body koskaan valmistunut.

Tälläkin kertaa näpertämisessä meni tuhottomasti aikaa,

mutta lopputulokseen olen silti tyytyväinen.

Kaava on jostain Ottobresta, mutta en muista mistä,

enkä tyhmyyksissäni ole sitä kaavaankaan muistanut merkitä.

Testailin bodyssa myös ensimmäistä kertaa Prymin metallineppejä.

Pihdeillä ne sai miljoona kertaa helpommin kiinni,

kuin mihin olen tottunut Kam-neppien ja -pihdin kanssa.

 Käyttäjäkokemuksia odotellen!

Pieni, rakas kalamies

Nyt en kyllä sanattomuuttani meinaa osata mitään kirjoittaa.

Onnellinen olo.

Tämä pieni kalapeitto on ollut valmiina jo tovin, 

mutta olen säästellyt sitä erityistä tilannetta varten.

 Erityinen tilanne tuli eilen, kun minusta tuli ensimmäistä kertaa Täti,

ja rakkaasta pikkuveljestäni Isä.

 

Alkuvuodesta tiedustelin tulevilta vanhemmilta, saisinko neuloa pienelle ihmiselle oman peiton.

Sain luvan, ja veljen kanssa yhdessä valitsimme peittoon värit.

 Langaksi valikoitui Schachenmayrin Egypto Cotton, 100-prosenttinen puuvillalanka, 

joka oli miellyttävää neuloa ja ihanan pehmeää. 

Kevätvauvalle puuvilla tuntui oikeammalta ratkaisulta, kuin villa. 

Tädin pieni ihme saa myös asianmukaiset sukat, mallia juna.

Samanmoisilla sukilla on muistettu montaa muutakin lähipiirin vauvaa.

Sukka on täydellisen mallinen, ja pysyy mukana kovemmassakin menossa.

Junasukat neuloin pienestä ja söpöisestä My First Regia -kerästä,

josta veljeni tiedusteli, mahdanko tietää, että pieniä sukkia voi neuloa myös isoista keristä.

Voi, voi, mutta kyllä kai Tädilläkin on lupa vähän höpsähtää pienen ihmisen takia?

Pingviinikortti lähtee oheistuotteidensa kanssa Turkuun viikonloppuna.

Pitääköhän laatikkoa vähän suurentaa, jos mukaan eksyykin vielä yhtä sun toista pientä ja ihanaa..?

Sukellusveneitä

Ostin syksyllä Kankaiden Yöstä pätkän Noshin Sukellusveneitä.

Oli aika iso pätkä, sillä siitä sai vaivatta leikeltyä kaksi paitaa koossa 92 ja 98 ja 

bodyn koossa 56.

Pienemmän paidan surautin pukinkonttiin kummipojalle.

Samalla valmistui omalle Pikkumiehelle kaksi paitaa.

Kaavana Mr. Bear (OB 6/13).

Isompi paita valmistui viime viikolla Pikkumiehen akuuttiin paidantarpeeseen.

(Miten kaikki vaatteet jää aina samalla hetkellä pieneksi?! Kysynpä vaan!)

 Kaavana OB:n Rascal -raglanhihainen t-paita (4/13). Paita on vielä ehkä aavistuksen verran liian iso, mutta ei niin iso, että menoa haittaisi. Näissäkin kuvissa pötkitään kameraa pakoon.

Bodyn leikkelin ja ompelin oman Pikkumiehen paidan kanssa samaan aikaan.

Kaavana OB:n Happy Squirrel (1/12) , hyväksi havaittu ja toimiva!

Hihoja muokkasin Kiikkusaaren Marian vinkeillä käännettäviksi, 

niin ettei raapimisenestotumppuja tarvitse. Simppeliä ja nättiä.

 

Tämä body on kolmannelle tärkeälle miehen alulle, kunhan malttaa saapua maailmaan <3

Muokattu 8.4. Eipä tarvinnut pientä kauaa maailmaan vartoa.
Minusta tuli täti viime yönä pienelle pojalle <3

Pientä

Kummipoika äiteineen ja pikkusiskoineen kävi aamulla kylässä.

Siitä muistin, että ompelin jokin aika sitten pikkusiskolle pienen bodyn 

ja äitille kestoliivinsuojat (tuttavallisemmin tissilätkät).

Body on ommeltu Ottobren Happy Squirrel -kaavalla koossa 56.
Trikoo on Kankaiden yön ihanuuksia.

Liivinsuojat on kertovaipoista jääneistä jämäpaloistä. Ihoa vasten coolmax,
kosteussulkuna pul ja välissä bambujoustista.

Liivinsuojat ompelin eri tavalla, kuin yleensä. Imu on uloimpia kerroksia pienempi ja ommeltu kaksoisneulalla puliin, jonka jälkeen vasta surautin coolmaxin kiinni.

Käyttäjäpalautetta odotellessa..

Kauluri ja junasukat

Mulla on jatkuvasti kesken joku iso neulomus (tällä hetkellä räsymattotunika itselle, esimakua saa ihailemalla blogin taustalla näkyvää kuvaa) ja siinä ohessa paljon pientä, jota voi tehdä muskarin kahvilassa, tai leikkitreffien kahvipöydässä. Isomman neidin kaulurin kanssa vierähti tovi jos toinenkin. Väliin puski kaiken maailman joululahjat ja tilaustyöt.

 Oranssi kauluri on tehty Seiskaveikasta Novitan 7-veljestä ohjekirjan opastamana. Itse en tykkää noista leteistä, mutta neiti on itse niin ylpeä kauluristaan että esittelee sitä kaikille "äiti teki mulle uuden kaulurin!!"

Junasukat ovat yksinkertaisuudessaan mahtavimmat vauvan (ja pienen lapsen) sukat. Ikinä.

Punaiset junasukat on tehty Novitan Woolista.

Tänään alkaa miehen hiihtoloma, jonka perään vietetään vielä viimeinen isyyslomaviikko. Suuri suunnitelmani on (kodin remontoimisen ohessa) saada valmiiksi mm. se räsymattotunika ja paljon jo leikeltyjä, oittain ommeltuja lastenvaatteita. Voisin ehkä myös heittäytyä hillittömäksi ja kuskata ompelukoneen ja saumurin huoltoon! Hui!

Slipari

Kovin tuntuvat nämä meikäläisen työt nykyään valmistuvan meidän pikkumiehelle. 

Pakkohan sitä vaatetta on tehdä, ettei raukka joudu siskojensa rimpsumekoissa kulkemaan!

Pieni slipari valmistui ÄitiVaimon diilaamasta Vikingin  Alpaca Silk -langasta. Uusi tuttavuus tämäkin! Langassa on 50% alpakkaa ja 50% silkkiä. Pehmeetä, kuin mikä! Pesuohjeitten mukaan pitäisi pestä käsin, jota hiukan pohdiskelin kun aloitin sliparin neulomisen, mutta totesin lopulta, että enpä mä koneessa pese muitakaan pikkuihmisten neuleita, joten ehkä tämä yksi vaatekappale lisää käsin pestäväksi ei kaada venettä.

Ohje on omasta päästä, ja slipari on tehty justiinsa meidän hoikan pitkäselän mitoilla. 

Tykkään kovasti!

Turkoosia

Viime viikolla piirtelin kaavoja ja leikkelin kankaita. Viikonloppuna pääsin jo ompelemaankin! 

Ompeluksina syntyi raglanhihainen Sienipaita kokoa 92 meidän pienemmälle neidille. Kaava on Ottobren numerosta 4/12. Samanmoinen paita (punaisella dinosaurus-kankaalla) odottaa valmistumistaan työpöydällä.

 Pienen bodyn lammas-kangas on jotenkin niin suloista, että en millään olisi raaskinut leikellä sitä bodyksi, mutta se oli jo niin leikelty, ettei mitään tämän isompaa olisi muutenkaan kankaasta saanut. Bodyn ohje on Ottobren numerosta 6/12.

Pääntien kanttaus meni vähän niin ja näin, mutta toivon että bodyn tuleva omistaja ei siitä ole moksiskaan. Lammasbody lähtee vauvalahjaksi ystävän pienelle rinsessalle.

Päiviteltävää olisi enemmänkin, jos saumat ommeltuisivat niin kuin haluaisin! Tänään siis päikkäriaika on pyhitetty ratkojalle, ompeluspinolle ja sohvan nurkalle. Puuh. Ei jaksaisi.

McDreamy

Jossain neuleblogissa törmäsin ehkä suloisimpaan äijistely-villapaitaan ikinä. Ohje löytyi lopulta, pienen penkomisen jälkeen, Garnstudion sivuilta. Mallin nimi on McDreamy. 

Onkohan Greyn anatomia -tv-sarjalla tekemistä asian kanssa?

Lankana Dropsin Baby Merino, jota täällä meillä päin ei saanut mistään kaupasta. 

Onneksi kälyni suosiollisesti diilasi minulle kyseistä lankaa Tampereen Lankaideasta.

Kiitos Armi!

Ps. Seuraavan koon vastaava villapaita (harmaana) sujahtanee puikoille tänä iltana.

Kirahvibody

Meillä asuu pitkäselkäinen, hoikka ja reidetön pieni poika. Liian moni kaupasta ostettu body muuttaa muotoaan viimeistään toisen pesun yhteydessä liian leveäksi ja lyhyeksi. Ei toimi meillä! 

Onneksi voin vaikuttaa lastewn vaatteisiin ompelemalla niitä itse!

Kuvan mallia oli hiukan haasteelista kuvata, kun kameran läsnäolo hetätti niin paljon hilpeyttä. Kädet alkoi välittömästi helilua. Kyllä tästä nyt kuitenkin jotain näkee.

Kangas on tilattu Kestovaippakaupasta, samoin nepit. Bodyn malli on muokkailtu jostain Ottobren bodysta. Selkä (ja vaippa) tarvii paaaaaaljon pituutta. Reisille taas ei tarvita tilaa.. kuten jo aiemmin kirjoitin, meidän jäbällä ei ole reisiä!

Pienen miehen pipo

Pikkumiehen pipo on tehty Dropsin Merino Extra Finesta.

Kastejuhla

Tänään juhlittiin kuopuksen ristiäisiä. Sateisista viime päivistä huolimatta, tänään oli oikein kaunis aurinkoinen ja lämmin alkusyksyn päivä. Juuri sopiva pienen miehen ensimmäiselle juhlalle.

Kastetilaisuuden ajan pikkumiehellä oli päällä se pitkään ja hartaudella virkattu kastemekko. Täytyy myöntää, että minusta tämä kolmas tekemäni kastemekko on kaunein. 

Vei sen tekeminen eniten hermojakin!

Virallisuuksien jälkeen siirryttiin miehekkäämpiin vaatteisii, mekosta lahkeisiin. (Body ja sammarit löysin Lindexistä.) Slipoveria pienelle miehelle ei löytynyt mistään tämän kaupungin lastenvaaterekistä. Oli "pakko" tarttua puikkoihin. Langaksi valikoitui  Cascade 220 SW Sport -lanka. Pääasiassa materiaalinsa (merinovillaa) ja pestävyytensä (konepesu 40 asteessa) takia. Myös ihanan vihreä väri vaikutti asiaan!

Pienen sliparin valmistuminen joutui aikataulullisesti tiukille. Sen oli tarkoitus valmistua jo alkuviikosta, mutta koska malli oli omasta päästä, tuli monessa työvaiheessa purettua ja neulottua taas uudestaan. Vauhtia hidasti myös sairastamani enterorokko(?), joka iski täydellä teholla tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Kuume huiteli parhaimmillaan/pahimmillaan 39:n asteen tietämillä. Lopulta vaatekappale oli nappeja vaille valmis eilen. Tänään, tuntia ennen vieraiden saapumista ompelin viimeisen napin vasempaa olkaan.

Viikkoon mahtuu myös muuta kuin sairastaminen ja ristiäiset. Perjantai aamuna näin ikkunasta kuinka postisetä yritti laittaa meidän postilaatikkoon pakettia, joka ei lopulta sinne mahtunut. Ryntäsin pihalle, postilaatikolle, vain nähdäkseni seuraavalle postilaatikolle kaasuttavan postiauton takavalot. Postilaatikossa odotti kortti, jossa kerrottiin että postisetä oli yrittänyt toimittaa minulle isokokoista pakettia, joka ei lootaan mahtunut, ja saisin noutaa sen postista kello 17.30 jälkeen. 

En ilahtunut.

Illalla passitin miehen ja lapset postiin siksi aikaa, että sain leivottua ristäikakkupohjan uuniin. Kööri palasi kotiin ihanan paketin kanssa, joka sisälsi ylläreitä Salaiselta neuleystävältäni!

Paketissa oli kolme kerää Dropsin Merinoa, kerroslaskuri, avaimenperä (i h a n a !!!), karpalosuklaata, vadelmasuklaata ja luumukynttilöitä. Ihanin juttu oli kuitenkin mukana tullut kirje!

Salainen Neuleystäväni:

Meillä ei enää loju muuttolaatikoita (onneksi!). Koti alkaa tuntua kodilta ja tuntuu oikeasti siltä että tähän taloon tahtoisin jämähtää loppuelämäkseni. Pientä viilailua ja rempan tarvetta on vielä, mutta tykkään meidän Huvikummusta, kaikki on sopivasti vinksinvonksin ja heikunkeikun.

Kiitos kovasti paketista!

Ilahduin.

Sukkia, sukkia, sukkia

Kuten aiemmin mainitsin, meidän uusi koti on viileämpi, kuin vanha. Täällä tuntuu järkevältä neuloa villasukkia, villapaitoja ja kaikkea muuta villa -alkuista.

Viikolla kipaisin postista paketin, joka sisälsi lankoja. Olin tilannut Titityystä langat pienen miehen ristiäisvaatetusta varten (kastemekkohan on jo valmis, mutta muut vaatteet on vielä vaiheessa). Samaan pakettiin mahtui myös lankaa kummipojan syysvaatetusta varten ja ekstrana sukkalankaa  tuoreimman tulokkaan sukkia varten.

Junasukat on tehty Shibui Sock -sukkalangasta, jota oli niin miellyttävä neuloa, että pitänee tilata kyseistä lankaa toistekin! Ja voi itku, miten mahtavat värit!

Muuttohulina -postauksessa olikin jo kuva ensimmäisestä säärystimestä. Nyt on molemmat valmiina ja ahkerassa käytössä. Välillä omistajansa toimesta myös ranteenlämmittiminä! 

Lanka on kevään sny-kierrosta saatua Austermannin Wollnessia. Lanka on ihan uskomattoman pehmeää!

Lisäksi työn alla on kolmet muut sukat..

Jämälankatöitä

Viime päivinä on tullut tuijoteltua jämälankalaatikkoa ja tehtyä yhtä sun toista pientä, eikä kovin aikaa vievää. Mitään isoa ja massiivista ei oikein uskalla aloittaa, kun ei tiedä montako päivää vielä on aikaa isoihin töihin keskittyä ja milloin tulee lähtö synnärille...

Tässä siis töitä viime viikolta:

Villapöpät Pirtin Kehräämön hahtuvasta. Myrtti ei varsinaisesti tarvitsisi näitä, kun siskojen vanhat on täysin käyttökelpoisia, mutta sorruin. Onhan tuo värikin aika ihana..

 Omalle äitille tein pipon Novitan Isoveljestä, joka piti tehdä jo joululomalla. Silloin vaan elämä oli sellaista oksentamista, ettei puikot pysyneet käsissä. Äitillä on nimipäivä elokuun alussa, joten tämä sujahtaa pakettiin. Hys-hys vaan kaikille, jotka äitin tuntee... ja jos äiti käyt tätä ennen nimipäivää lukemassa, niin unohda kaikki, mitä yllä luki!

 Norjalaismyssylle ei varsinaisesti ole mietitty omistajaa valmiiksi, kuhan neuloin jotain. Lankana käytin Dropsin 100% Merinoa. Nopea pieni työ!

 Lopuksi vielä pienet siniset tumput Novitan Nallesta, jotka rehellisyyden nimissä vain päättelin.. valmiina ovat olleet jo melkoisen tovin!

Pieniä bodeja

Mulla on ollut täällä viime päivät vauvanvaatetehdas pystyssä. Ompelukone ja saumuri on hurisseet tyttöjen päikkäriaikaan ja illalla kun neidit on suunnanneet höyhensaarille. Mietinpä eilen illalla sitä, kuinka lapsena yksi parhaista äänistä nukahtamisen kynnyksellä oli äitin saumurin hurina. Tuleekohan näistä mun ompelusäänistä tytöille yhtä rakkaita muistoja?

Kaava on muokattu Ottobresta. Kaksi päälimmäistä bodia ovat kokoa 56/62 ja alin aavistuksen pienempi (samalla kaavalla kyllä tein!). Alin, ruskea junabody oli ensimmäinen tekele ja sitä teinkin pitkään ja hartaasti. Tein varmaan kaikki mahdolliset virheet, ja yrityksen ja erehdyksen kautta sain sen viimein valmiiksi. Muokkailin myös kaavaa aika reilusti. Erinäisten takaiskujen seurauksena bodista tuli alkuperäistä pienempi, kun piti joitain osia saumuroida pariin kertaan. Eipä haittaa, tämä yksilö jää meille ja jos Myrtti on samaa mallia kuin nuo meidän neidit, niin vaatteissa tarvitaan enemmän pituutta, kuin leveyttä.

Vihdeä junabody lähtee ystävän pienelle pojalle. Hiukan on haikea mieli antaa tätä ihanuutta pois, mutta ehkä voin tehdä meidän kaappiin samanlaisen (en ole varma, riittääkö kangas myös hihoihin, mutta nehän voi tehdä vaikka jostain mustasta tai valkoisesta kankaasta!). Päälimmäinen oliobody lähtee nettitutun tytölle vaihtarina ja kiitoksena Imse Vimseistä.

Ompelinpa sitten ekaa kertaa ikinä ompelukoneen kaksoisneulalla. Tuli tosi hyvää jälkeä! 

Miksi en ole uskaltanut aiemmin?

Kastemekko

*Syvä huokaus*

Olen tehnyt meidän kaikille lapsille omat kastemekot. Isomman neidin kastemekko valmistui jo ennen raskautta (ai mikä vauvakuume?!), pienemmän neidin kastemekko valmistui ristiäisiä edeltävänä iltana. Tänään sain valmiiksi Myrtin kastemekon. 

Mikä ajaa virkkaamista vihaavan ihmisen virkkaamaan kastemekkoa..? Äidinrakkaus? Raskaushormonit? Muu, mikä?

Kastemekko

Aloitin kastemekon virkkamisen varmuuden vuoksi ajoissa. Kuukautta ennen raskautta. Kuvittelin saavani tämän myös valmiiksi reilusti aikaisemmin, mutta tuo virkkaaminen.. huh!

Yläosa

Pikkuisen pääsin myös neulomaan! Tosin vain mekon yläosan verran. Ja sekin piti tehdä kahteen kertaan, kun ensimmäisellä kerralla silmukkamäärissä ei ollut järjen häivää (ohjeessa todettiin, että etukappaleeseen tulee 40 silmukkaa ja heti seuraavassa lauseessa, että etukappaleeseen pitää varata 48 silmukkaa.. olin hämilläni.) Toissa iltana purin koko yläosan ja neuloin sen uusiksi, oikeaa hihaa virkkasin melkein koko eilisen päivän. Ohjeissa ei siltäkään osin ollut mielestäni järkeä, joten sovelsin..

Lähikuvaa helman virkatusta kukkakuviosta

 Sovelsin ohjetta myös monessa muussa kohtaa. Helma olisi kai pitänyt tehdä tasona, eikä pyörönä. Ehkä? Ei selvinnyt ohjeesta. Kaula-aukkoon olisi ohjeen mukaan tullut nirkkoreunus ja hihoihin piparkakkureunus, mutta halusin mieluummin pitää ne yksinkertaisina. Nappien sijaan laitoin kiinnityssysteemiksi neljä "helmeä" ukiltani saadusta rihkamakorusta.

Kastemekon ohje on peräisin 70-luvun Eevaneule-lehdestä. Ohje löytyy sähköisessä muodossa täältä.

Lankana täytin Novitan Kotiväkeä, virkkuukoukkua 2,5 ja pyöröpuikkoa 2,25.

Mökkeilyä

Oltiin torstaista lauantaihin mökillä, ja pieni paniikki meinasi nostaa päätään jo torstai-iltana, kun tajusin että sain molemmat mukanani olleet käsityöt (päättelyä vaille) valmiiksi! Onneksi hoksasin, että ylijäämälangasta saan toki jotain pientä vielä väsättyä.

 

 Ja vielä suuremmaksi onneksi muistin, että mulla oli myös kirjoja mukana!

Olen ahminut kaikki Ahernin aiemmat kirjat ja pitänyt jokaisesta kovasti. Tyttö peilissä sisältää kaksi lyhyehköä novellia, joista ensimmäin, kirjan nimikkonovelli oli niin ahdistava ja mielestäni epäahernilainen, että siitä jäi kurja mieli. Toinen novelli onneksi onnistui pelastamaan tilanteen!

Meyerin Uusikuu taas on ollut mulla kesken ihan liian monta kuukautta! Nyt, käsityöttömänä luin sitä eteenpäin reilut sata sivua ja olen taas koukussa, eiköhän tämä ole luettu viikon sisään!

Perjantaina Äitivaimo pyörähti rinsessoineen mökillä ja toi hartaasti toivomani parsinneulan mukanaan. Mökkireissun saldo on siis:

Keltainen bolero isommalle neidille häihin kahen viikon päästä (Epätoivo meinasi iskeä, kun kaupasta ei löytynyt oikean väristä "prinsessatakkia", neidin lempiväri on keltainen. Mitäpä sitä äiti ei tyttärensä tyytyväisyyden eteen tekisi?) Lanka on Sandnesin Mandarin Petit, miellyttävän pehmeä puuvillalanka. Lankaa meni oletettua vähemmän, vain vajaat kolme kerää eli alle 150g. Ohjeen löysin Suuri Käsityö -lehdestä 4/2011.

Valkealan lapasten ohje, on peräisin jostan SK-lehdestä, mutta en enää yhtään muista että mistä. Ohjekin on jossain muuttolaatikon pohjalla odottamassa sitä että päästäisiin muuttamaan. Lanka on kai Novitan Nallea? Lapaset olivat vuoden toista peukaloa vaille valmiina.. olisiko nyt aika muuttaa pois täältä Valkealasta, kun lapasetkin ovat valmiit? (Ps. Kiva rivarin päätykolmio myynnissä!)

Lapasista jäi sinistä lankaa yli ja neuloin vielä joutessani pienet sukat Marttojen vauvansukan ohjeella. Ainakin suunnilleen, ohjetta piti kaivella omasta päästä, kun kännykän tarjoama nettiyhteys ei avannut Novitan sivuja.

Mökkeily ei mennyt ihan täysin käsitöitä tehdessä ja kirjoja lukiessa, vähän jäi aikaa myös varpaankynsien lakkailulle, jonka (monen yllätykseksi) pystyn edelleen, kasvavasta masusta huolimatta, hoitamaan ihan itse!