Rakkaudesta Noshiin

 Tietokone alkaa toimimaan omituisesti ja pitämään ääntä, joka ei mielestäni ole normaalia.
Tästä inspiroituneena olen myllännyt kaikki koneen kuvat läpi,
tehnyt 2,5 vuoden kuvista tilauksen ja napannut käsityökuvat jemmaan.
Nyt pitäisi vaan iskeä kuvat blogiin ja kertoa niistä jotain.

Noshin kankaat. Rakastan.

Tällä kertaa isänpäiväksi valmistui tytöille tunikat 

ja leggarit ja pojalle paita.

Isomman neidin tunika on ehkä ennemmin mekko.
Mistään ei löytynyt sopivaa kaavaa, joten muokkasin jostain
t-paidasta vähän pidemmän, ehkä liikaakin ja lopulta lyhensin helman järkevämmän pituiseksi.

Leggarit on ommeltu OB:n 6/12 Ropina -kaavalla koossa 122.
Koin monta onnistumisen kokemusta, mm. saamalla ompelukoneen napinläpi-ohjelman vihdoin toimimaan halutulla tavalla (kyllä, vika oli käyttäjässä, ei koneessa.)
Jaa, että mihinkä tein napinläven? Tahdoin saada vyötärön kuminauhan siististi leggareihin ja mahdollistaa myös kumpparin löysäämisen, kirisstämisen ja vaihtamisen.

Pikkuherra sai "Lopohiili"-paidan. 

Kaavan useaan kertaan hyväksi havaittu lempparikaava OB 6/13 Mr Bear  koossa 98.

Resoriksi valikoitui joku 30 vuotta äitin kangasjemmassa marinoitunut juuri sopivan värinen, mutta valitettavasti elastisuutensa ekassa pesussa menettänyt yksilö.
Luonnollisesti resori meni myöhemmin vaihtoon!

Pienempi neiti sai Ropina-leggareiden kaveriksi Maxi Dot -tunikan (OB 1/14) koossa 104.

Yhden koon suurempi tunika olisi ollut parempi, 

mutta kun nämä lapset kasvaa ihan äkisti ja salaa seuraavaan kokoon!

Tunikasta ja housuista tuli lempparivaattet, ja niitä pidettiin koko loppuvuosi niin usein, kuin suinkin oli mahdollista. Leggarit on edelleen aktiivisessa käytössä, mutta tunika on auttamattomasti liian lyhyt hihoista. Viitsisinkö ommella resorista vähän jatkoa..?

Heppoja

Eilinen päikkäriaika kului rattoisasti kaavoja piirrellen ja kankaita leikelleen. 

Joululahjaksi saadusta Mekkotehdas -kirjasta ensimmäisenä pääsi kokeiluun Elinan kaava.

Tänään päikkäriaikaan oli ompelun vuoro.

Ruskeasta heppa-trikoosta valmistui mekko koossa 110/116 Isommalle Neidille.

  

..ja turkoosista tunika koossa 86/92 Pienemmälle Neidille. Hiukan liian lyhyt tuli, olisi kai sittenkin pitänyt tehdä koossa 98/104. Leveyttä on kuitenkin reilusti.

Pitää hiukan pohdiskella meneekö heppa-tunika purkuun ja muokattavien pinoon...

Tunika

Kärpässienikangas oli niin suloinen, että sitä oli pakko tilata. 

Ruskea pohjaväri taas tuntui eniten pienemmän neidin jutulta.

Pikkuneiti pukeutuu mielellään tunikoihin, joita meillä onkin kaappi täynnä. Mallin kopioin Lindexin 92 koon tunikasta, joka on nyt juuri passelin kokoinen. Pääntien askartelin Lindexin tunikasta poiketen kirjekuoreksi, helpottaa pukemista (ja riisumista).

Tämän(kin) ompeluksen aikana sekä ompelukone, että saumuri temppusivat niin, että meinasi lenkää koko työ roskiin pelkästä turhaumasta.