Tänään juhlittiin kuopuksen ristiäisiä. Sateisista viime päivistä huolimatta, tänään oli oikein kaunis aurinkoinen ja lämmin alkusyksyn päivä. Juuri sopiva pienen miehen ensimmäiselle juhlalle.
Kastetilaisuuden ajan pikkumiehellä oli päällä se pitkään ja hartaudella virkattu kastemekko. Täytyy myöntää, että minusta tämä kolmas tekemäni kastemekko on kaunein.
Vei sen tekeminen eniten hermojakin!
Virallisuuksien jälkeen siirryttiin miehekkäämpiin vaatteisii, mekosta lahkeisiin. (Body ja sammarit löysin Lindexistä.) Slipoveria pienelle miehelle ei löytynyt mistään tämän kaupungin lastenvaaterekistä. Oli "pakko" tarttua puikkoihin. Langaksi valikoitui Cascade 220 SW Sport -lanka. Pääasiassa materiaalinsa (merinovillaa) ja pestävyytensä (konepesu 40 asteessa) takia. Myös ihanan vihreä väri vaikutti asiaan!
Pienen sliparin valmistuminen joutui aikataulullisesti tiukille. Sen oli tarkoitus valmistua jo alkuviikosta, mutta koska malli oli omasta päästä, tuli monessa työvaiheessa purettua ja neulottua taas uudestaan. Vauhtia hidasti myös sairastamani enterorokko(?), joka iski täydellä teholla tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Kuume huiteli parhaimmillaan/pahimmillaan 39:n asteen tietämillä. Lopulta vaatekappale oli nappeja vaille valmis eilen. Tänään, tuntia ennen vieraiden saapumista ompelin viimeisen napin vasempaa olkaan.
Viikkoon mahtuu myös muuta kuin sairastaminen ja ristiäiset. Perjantai aamuna näin ikkunasta kuinka postisetä yritti laittaa meidän postilaatikkoon pakettia, joka ei lopulta sinne mahtunut. Ryntäsin pihalle, postilaatikolle, vain nähdäkseni seuraavalle postilaatikolle kaasuttavan postiauton takavalot. Postilaatikossa odotti kortti, jossa kerrottiin että postisetä oli yrittänyt toimittaa minulle isokokoista pakettia, joka ei lootaan mahtunut, ja saisin noutaa sen postista kello 17.30 jälkeen.
En ilahtunut.
Illalla passitin miehen ja lapset postiin siksi aikaa, että sain leivottua ristäikakkupohjan uuniin. Kööri palasi kotiin ihanan paketin kanssa, joka sisälsi ylläreitä Salaiselta neuleystävältäni!
Paketissa oli kolme kerää Dropsin Merinoa, kerroslaskuri, avaimenperä (i h a n a !!!), karpalosuklaata, vadelmasuklaata ja luumukynttilöitä. Ihanin juttu oli kuitenkin mukana tullut kirje!
Salainen Neuleystäväni:
Meillä ei enää loju muuttolaatikoita (onneksi!). Koti alkaa tuntua kodilta ja tuntuu oikeasti siltä että tähän taloon tahtoisin jämähtää loppuelämäkseni. Pientä viilailua ja rempan tarvetta on vielä, mutta tykkään meidän Huvikummusta, kaikki on sopivasti vinksinvonksin ja heikunkeikun.
Kiitos kovasti paketista!
Ilahduin.
