Noshin Multiraitaa

Pidin elokuun puolivälissä kotona Nosh- kutsut,
joista tarttui mukaan muutamat kankaat.

Vieraana ollut äitinikin, lasten mummo,
innostui tilaamaan kankaita vaatteiksi lastenlapsilleen.

Multiraidat ilahdutti väreillään.

En tahtonut tehdä peruspaitoja, vaan jotain ihan muuta.
Päädyin huppareihin, silläkin uhalla, että tiesin ettei kankaat millään riitä kaikille.

Onneksi Noshilta tuli tilattua muutakin, kuin multiraitaa!
Tyttöjen huppareissa huput ja hihansuut on Click!- kameratrikoota,
ja oman pojan hihansuut on myös samaista kameratrikoota.

OB 4/14 Fearless Eagle koko 116

OB 4/14 Wind Chime koko 98

OB 4/14 Fearless Eagle koko 104

Veljenpojan huppari on kokonaan Multiraidasta.
Hihan ja pääntien resori on 25 vuotta marinoitunutta resoria äitini kangaskätköistä.
On muuten ihan saman sävyista, kuin tuo trikoon vihreä!

OB 4/14 Wind Chime koko 80

Tykkään hillittömän paljon Noshin kankaista!
Ne on kauniita, pehmeitä (useamman pesunkin jälkeen!) ja napakoita ommella.
Myönnän shoppailleeni Noshin kankaita enemmänkin tämän syksyn aikana!

Tilkkupeittoja

Ompelusta jää järjetön määrä pientä kangassilppua,

mistä ei sää ommeltua mitään.

Paitsi tilkkupeittoja!

Toukokuussa tuskailin Esikoisen tilkkupeiton parissa (keltaiset reunat),

oikean värisiä tilkkuja ei meinannut riittää millään.

Olin saanut tarkat ohjeet, mitä peitossa saa olla ja mitä ehdottomasti ei.

Leikkelin pari neidin vanhaa, paljon pidettyä bodyä, jotta tilkut saatiin lopulta riittämään!

Vaaleanpunaisella pohjalla tallustelevat kirkkaanpunaiset tiput on leikelty bodystä, 

jonka banaani ja bataatti tekivät myyntikelvottomaksi.

Kuopus vietti synttäreitään elokuun alussa, 

ja surautin vihdoin valmiiksi 

jo jolulahjaksi aikomani tilkkupeiton.

Tilkut riittivät juuri ja juuri, 

onneksi kesän aikana olin ehtinyt jotain jo surautella ja uusia kankaita silputa.

Tilkkupeittoja ei ole lähiaikoina tulossa lisää,

sen verran on hermoja ja aikaa vievää tuo tilkkujen ompelu.

Silmä tykkää, mutta kärsimätön luonne ei.

Lintuja mekossa

Tilasin helmikuussa Noshin kotimyyntikutsuilta kasan kankaita. Yksi himoitsemistani kankaista, vaalea turkoosi/ grafiitti Niityllä oli loppu.

Harmitti hirveästi, sillä näin jo mielessäni juuri tästä nimenomaisesta 

kankaasta ommellun mekon Pienemmän Neidin päällä.

Viime viikolla löysin sattumalta Neenuskalta tämän himoitsemani kankaan,
ja laitoin sen tilaukseen.

Voi, ilon päivää!!

 Eilen sain mekon valmiiksi, mutta Pienemmän neidin palaute olikin aika karua: "Tämä on ruma ja väärän värinen!" Mitä ihmettä?! Ihan vieras tilanne!

Tänään, päikkäreitten jälkeen mekko olikin jo hyvä, ja prinsessalle ihan sopiva. No tottakai on! Kertoohan sen jo kaavan nimikin: Princess Castle -kietaisumekko (OB 4/13).

Taskutkin kuulemma on kivat, niihin voi piilottaa aarteita ja timantteja!

Kalsari-asut

Ennen joulua surauttelin Pikkuherralle kaksi kalsariasua. 

Ensimmäinen oli tarkoitus mennä lahjaksi ihan muualle, mutta ompelinkin lahjasäkkiin jotain ihan muuta.

Koska rakastuin ensimmäiseen kalsariasuun (kuosina "Nestori ja norppa"), oli pakko ommella toinen samanmoinen. Samaa kangasta ei enää jemmasta löytynyt, mutta kalastaja-teema pysyi silti.

Kaavoina Ottobren (6/13) Mr. Bear (pitkähihainen trikoopaita), Tommy (hihaton aluspaita) jaSmall John´s (pitkät alushousut), kaikki koossa 92.

Pientä

Kummipoika äiteineen ja pikkusiskoineen kävi aamulla kylässä.

Siitä muistin, että ompelin jokin aika sitten pikkusiskolle pienen bodyn 

ja äitille kestoliivinsuojat (tuttavallisemmin tissilätkät).

Body on ommeltu Ottobren Happy Squirrel -kaavalla koossa 56.
Trikoo on Kankaiden yön ihanuuksia.

Liivinsuojat on kertovaipoista jääneistä jämäpaloistä. Ihoa vasten coolmax,
kosteussulkuna pul ja välissä bambujoustista.

Liivinsuojat ompelin eri tavalla, kuin yleensä. Imu on uloimpia kerroksia pienempi ja ommeltu kaksoisneulalla puliin, jonka jälkeen vasta surautin coolmaxin kiinni.

Käyttäjäpalautetta odotellessa..

Tilkkupeitto trikoosta

Kuun alussa juhlittiin Pienemmän neidin 3-vuotissynttäreitä

 ja juhlakalu sai lahjaksi jämätilkuista tehdyn päiväpeiton.

Tilkkujen leikkaaminen oli kivutonta, mutta niiden ompelu ja silittely aikaa ja hermoja vievää. Toukokuussa toinen samanmoinen Isommalle neidille!

Mekkoja, mekkoja

Lisää lemppareita!

Tykkään Onion 2035 -kaavasta. Paljon. Se on mukavan simppeli ja sitä on helppo muokata omiin tarpeisiin sopivaksi. Viime huhtikuussa ompelin samaisella kaavalla mekon Peppi Bloom -kankaasta (mekko on edelleen yksi lempparistani!)

Kankaiden yönä tilailin pitkästä aikaa kankaita ihan vaan itselle, enkä pelkästään lasten vaatteisiin. Mukaan tarttui mm. Lillestoffin Butterfly -kangas (jonka esikoinen olisi myöhemmin halunnut omiin vaatteisiinsa. En heltynyt.)

Isänpäiväksi valmistui mekko, joka on ollut kovassa käytössä.
Tästä versiosta jätin empire-leikkauksen pois, ja yhdistin kaavoista suoraan ylä- ja alaosat.

Jouluaattona, lasten päikkäriaikaan tajusin, ettei minulla ole jouluisia vaatteita illan juhlallisuuksia varten. Muistin perukoilta onnistuin kaivamaan Sari Ahokaisen suunnitteleman Fall in love -kankaan, joka oli niin ikään tilattu Kankaiden yöstä.

Tuumasta toimeen, naps-naps ja sur-rur. Puolessatoista tunnissa olin saanut valmiiksi aaton vaatteet. Tämä mekko on muuten ensimmäinen koskaan ompelemani vaatekappale, josta ei ole missään työvaiheessa tarvinnut ratkoa ainuttakaan saumaa! Mielestäni tämä on jo maininnan arvoista!

Tykkään tästä mekosta paljon. Ja tykkään Sarin kuoseista ehkä vielä enemmän!

Housuja

Äsken sain lopulta valmiiksi ne edellisessäkin postauksessa mainitut housut.

Housut on tehty Ottobren (1/13) Tiikeri -svetarihousujen kaavalla, koossa 86. Takasauman saumuroin keralla oikein, mutta haarat (puntista punttiin) jouduin kertaalleen ratkomaan ja surauttamaan uudestaan. Vyötärökin meni ekan pesun jälkeen purkuun, mutta nyt olen ihan tyytyväinen lopputulokseen! Sari Ahokaisen Rainbowphant on kuosina niin herkullinen, että on edkä pakko tilata tätä joskus vielä lisää...

 Hiukan on reilut pökät, sopivat päälle meidän hoikalle kokoa 104 käyttävälle neidillekin! 

Toiset housut ompelin eilen ja ihan ekalla yrityksellä oikein! Harvinaista!
Kaavana oli (niin ikään) OB:n Saimit (1/09) koossa 92. Malli on täydellinen hoikalle pojalle, mutta lahkeissa on vielä hiukan turhan paljon pituutta. Sehän ei haittaa, kyllä nämä alkuvuodesta viimeistään saadaan käyttöön!

Housut ovat keskenään toki hiukan eri mallisia, mutta muuten kyllä hämmentävän saman kokoisia!

Loppuun vielä sovituskuva Saimeista.

Puntti on kääräisty kaksinkerroin, eikä pituus istuen haittaa. 

Vastaopittua kävelytaitoa liian pitkät lahkeet puolestaan häiritsevät sitäkin enemmän.

Viimeiset bodyt

Viime viikonloppuna ehdin viettää kauan kaivattua laatuaikaa huolletun ompelukoneen ja saumurin kanssa. Aikaan sain Pikkumiehelle kaksi bodya ja yhdet housut. Housut tosin saumuroin väärin, joten suuri osa ajasta meni housujen purkamiseen, ja uusiksi en ehtinyt viikonloppuna vielä surauttaa.

Hyväksi havaittu raglanhihaisen bodyn kaava (Kisuliini OB 6/12) koossa 86 pääsi jälleen käyttöön. Auto- ja junatrikoo on ostettu kestovaippakaupasta, eikä kumpaakaan löydy omasta jemmasta enää pientä tilkkua enempää. Autobodyn mustat hihat on leikelty miehen vanhasta paidasta ja junabodyn punaiset hihat löydetty jämäpalalaatikosta.

Luulen että nämä olivat Pikkumiehen viimeiset bodyt. Nyt siirrytään paitoihin, jotta aikaa vievä bodyn neppien aukinappailu ei vie liikaa aikaa pottailulta.

Kirahvit

Eilen pääsin vihdoin käyttämään uutta ompelunurkkaani!Tuusasin pikana esikoiselle kirahvi-paidan ja pipon. (Mikä siinä muutenon, että pipot, sukat ja lapaset häviää vähän väliä? Montako niitä pitäisi olla, ettei aina ulos lähtiessä joutuisi ensin suorittamaan suuretsintöjä?)

Paita on muokkailtu jostain Ottobren kaavasta, meidän lapsilla on pitkät selät. Pipon saunuroin jäljellä olleistä sluibareista. Ihan kivat, vaikka väri ei ole yksi lemppareistani (joo, en kyllä tykkää..), mutta keltainen on meidän isomman neidin lempiväri.

Sormet syyhyttäisi ommella vielä jotain muutakin kivaa vaatetta, mutta kun ne verhotkin pitäisi ommella. Kiinnostaa kuin kilo kiviä..

Pieniä bodeja

Mulla on ollut täällä viime päivät vauvanvaatetehdas pystyssä. Ompelukone ja saumuri on hurisseet tyttöjen päikkäriaikaan ja illalla kun neidit on suunnanneet höyhensaarille. Mietinpä eilen illalla sitä, kuinka lapsena yksi parhaista äänistä nukahtamisen kynnyksellä oli äitin saumurin hurina. Tuleekohan näistä mun ompelusäänistä tytöille yhtä rakkaita muistoja?

Kaava on muokattu Ottobresta. Kaksi päälimmäistä bodia ovat kokoa 56/62 ja alin aavistuksen pienempi (samalla kaavalla kyllä tein!). Alin, ruskea junabody oli ensimmäinen tekele ja sitä teinkin pitkään ja hartaasti. Tein varmaan kaikki mahdolliset virheet, ja yrityksen ja erehdyksen kautta sain sen viimein valmiiksi. Muokkailin myös kaavaa aika reilusti. Erinäisten takaiskujen seurauksena bodista tuli alkuperäistä pienempi, kun piti joitain osia saumuroida pariin kertaan. Eipä haittaa, tämä yksilö jää meille ja jos Myrtti on samaa mallia kuin nuo meidän neidit, niin vaatteissa tarvitaan enemmän pituutta, kuin leveyttä.

Vihdeä junabody lähtee ystävän pienelle pojalle. Hiukan on haikea mieli antaa tätä ihanuutta pois, mutta ehkä voin tehdä meidän kaappiin samanlaisen (en ole varma, riittääkö kangas myös hihoihin, mutta nehän voi tehdä vaikka jostain mustasta tai valkoisesta kankaasta!). Päälimmäinen oliobody lähtee nettitutun tytölle vaihtarina ja kiitoksena Imse Vimseistä.

Ompelinpa sitten ekaa kertaa ikinä ompelukoneen kaksoisneulalla. Tuli tosi hyvää jälkeä! 

Miksi en ole uskaltanut aiemmin?

Teeppareita

Varmaan muissakin perheissä aina aika ajoin havahdutaan faktaan, että lapset kasvavat? Meillä pienemmän neidin kasvu ei yleensä aiheuta suuria ylläreitä, mutta isomman neidin kasvu saa aikaan ahdistuksen. Taas pitäisi lähteä vaatekaupoille, ja nirso äiti ei löydä sieltä mitään silmää tahi lompakkoa miellyttävää... Onneksi tänä keväänä on löydetty siihenkiin ongelmaan ratkaisu! 

Teepparien kaavat on Ottobresta, kankaat Kestovaippakaupasta. Tykkään enemmän tehdä noita kirjekuoripäänteitä, kuin tavallisia päänteitä ja neitikin tykkää käyttää kirjekuoripääaukkoisia paitoja enemmän.

Saumurilla hurautin lopuista kestovaippojen jämistä ystävälle liivinsuojia. 

Kuvassa ylärivin pöllö-kuosisissa suojissa kosteussulkuna pul, toisella puolella keltaista coolmaxia ja sisällä kerros bambufleeceä, vihreäraitaisissa päällä pul, sisässä froteeta ja toisella puolella raidallista bambufleeseä. Keskirivin pöllöissä sisällä kerros bambufleeceä ja toisella puolella valkoista coolmaxia, pinkeissä päälimmäisenä pul ja imuna ja toisella puolella bambufleeceä (nämä jämä kankaat jemmasin ihan varta vasten tälle kyseiselle ystävälle!). Alarivin safarisuojissa päälimmäisenä pul, sisällä froteeta ja toisella puolella oranssi coolmaxia ja vihreäpalloisissa päälimmäisenä pul, sisällä bambufleece ja toisella puolella vihreä coolmax.