Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu?!

Meidän perheessä jyllä tämän vuoden räkärundi nro 3. Iltapäivällä käydään Pikkuherran kanssa moikkaamassa jo tutuksi tullutta lääkärisetää. Kevät, missä olet?! Tule pian ja tuo kesä tullessasi!

Eilen surauttelin keltaista Isomman neidin iloksi.

Neiti sai kesäksi pallopaidan itse valitsemastaan kankaasta.

 Samalla kaavalla (OB 3/11 Young Designers') surautin illalla myös siilipaidan.

 

Teepparin jälkeen siilikangasta jäi vielä reippaasti, joten tein neidille uuden kevätpipon (OB 4/12 Ruttupipo).

 ...jota Pienempi neiti halusi sovittaa!

Lasten jo nukkuessa tartuin vielä viime kesänä kesken jääneeseen projektiin ja ompelin raglanhihaisen ketut ja karhut -paidan loppuun. Alunperin paidassa olisi pitänyt olla nappilista ja resorit hihoissa ja jos vaikka mitä, mutta viime kesänä taidot ei vielä riittäneet ja nyt en enää muista mistä lehdestä kyseisen paidan kaava edes oli peräisin, joten sovelsin. Jätin resorit hihoista pois ja ompelin pääntien ihan ilman nappilistaa. Hyvä tuli. Ei tosin enää mahdu isommalle neidille, jolle paidan kai olin tarkoittanut. 

Pienempi neitikin kyllä tykästyi "joku otus"-paitaansa.

Housuja

Maanatai aamut ovat aina vähän hankalia, mutta tällä viikolla aamua hankaloitti entisestään auton jämähtäminen kotipihaan juuri sillä hetkellä, kun kolme tyytymätöntä lasta istuu (ja huutaa) takapenkillä, ja vanhin kööristä pitäisi saada kuskattua kerhoon ( jo 3 minuuttia myöhässä).

Auto ei hievahtanutkaan, joten oli pakko antaa periksi ja käskyttää kiukkukolmikko takaisin sisään. Pieneimmän jätin lopulta pihalle rattaisiin päikkäreille ja neideille laitoin suurimpaan harmitukseen ensiavuksi Postimies Paten dvd-soittimeen.

Itse siirryin tietokoneelle kahvikuppi kädessä mököttämään. Ehdin käynnistää koneen ja vilkaisin pöydällä lojuvaa Little Houses trikoohousujen (OB 1/12) ohjetta, kun koin ahaa-elämyksen. Siis näinkö nää housut PITÄISI ommella. Pöydällä oli valmiiksi leikattuna kankaat yksiin pöksyihin ja toiset valmiiksi (väärin) ommellut odottelivat keskeneräisten pinossa.

Ahaa-elämyksen jälkeen molemmat pöksyt valmistuivat kuin itsestään, toki ne alun perin väärin ommellut (ylemmässä kuvassa) piti ensin purkaa atomeiksi ja ommella uudestaan. Tämähän on kiva malli! Oikeesti! Ja sopii meidän kestopepulle täydellisesti. Näitä lisää!

PS. Auto lähti käyntiin taas illalla, sen jälkeen kun sen akkua elvyteltiin appivanhempien auton avustuksella.

Korjausflow

Tiedättehän sen jokaisen ompelevan äidin aarrekätkön? Korjattavien ja keskeneräisten vaatteiden pinon? Minun pinoni pienentyivät viikonlopun aikana hujauksessa. (Rehellisyyden nimissä, pinossa on vielä materiaalia useammallekin viikonlopulle!)

Perjantaina Postin huomasta löytyi Kestovaippakaupan paketti neppeineen. Sain nepitettyä (helmikuussa?!) ompelemani bodyt. Oranssiin auto-bodyyn ei riittänyt kangas hihoihin, joten surautin hihoiksi kangasta miehen vanhasta paidasta. Koko on 74, eikä todennäköisesti mene enää montaa viikkoa, hihat ovat nyt jo turhan lyhyet.

 Dinosaurus-bodyn ompelu ei sujunut strömsöläisittäin. Surautin takakappaleen iloisesti väärinpäin, ihmettelin sen jännää muotoa, parantelin sitä saksilla... ja tajusin vasta alaosan resoria ommellessani, että nyt ei kaikki mennyt niin kuin piti. Hupskeikkaa! Onneksi Pikkumies ei ole erityisen reidekästä mallia.

 Korjattavien pinossa viime kesästä saakka majaillut keltainen lammas-paita oli alun perin Isomman neidin. Siitä purkautui ensimmäisen käytön yhteydessä pääntien kanttaus. Tämä on ehkä viides ikinä ompelemani trikoo paita, ja pääntien kanttaus oli ommeltu niin monella tavalla väärin, että nyt hymyilyttää. Tänään purin vanhan viritelmän ja ompelin tilalle uuden resorin. Pienempi neiti ihastui uuteen paitaansa heti!

 Korjattavien pinosta löytyi myös ensimmäinen trikoopaita, jonka olen koskaan ommellut! Siinäkin mätti suunnilleen kaikki. eniten liian avonaiseksi ommeltu kirjekuoripääntie.  Purin koko paidan atomeiksi ja ompelin sen uudestaan. Havaitsin, että kankaat oli ehkä leikelty alunperinkin hiukan hassusti, mutta ihan kiva tästä paidasta silti tuli. Jää odottamaan Pikkumiehen kasvamista.

 Viimeiseksi valmistui Pikkumiehen "biitsipöksyt". Kaava on OB:n Little Rabbit (1/12) , koko 80. NÄmä eivät keskeneräisten pinossa ole kauaa ehtineet mehustua, Kankaat kleikkasin viime kuun lopussa. Sopivan kokoisten housujen pino vaan pienenee viikko viikolta, näillä alkoi olla kiire!

Edit.
Ihan unohdin, että Pienemmän neidin lemppari, heppapaitakin tuli korjattua. Saksilla saa kivaa jälkeä aikaan, ja tuorein vekki saatiin korjattua melko näkymättömäksi vanhalla kunnon siks-sak-ompeleella. Lastensakset pääsevät taas hetkeksi jäähylle.

Onkohan käymässä niin, että puikot olisi jäämässä kesätauolle? Ompeleminen tuntuu taas pienen tauon jälkeen kivalle!

Pääsiäisen koristeita

Pääsiäinen on oma lempparini kirkkovuoden juhlista. Liittyneekö pääsiäisen sanomaan, vai aurinkoisiin kevätpäiviin (kesä on kohta täällä!!), en osaa sanoa.

Täksi pääsiäiseksi ompelin uuden kaitaliinan ruokailuhuoneen pöydälle. Kuvassa se pilkistää pashakakun ja Pienemmän Neidin askarteleman ja viljelemän rairuohosysteemin alta.

 

Lisäksi neuloin seitsemän pääsiäismunaa (okei, tuo yksi on pallo, se on harjoituskappale!) Arnen ja Carlosin ohjeilla.

Turvallisin paikka pääsiäisoksille koristeineen oli leivinuunin päällä. Samassa apikassa, missä leskeneräiset neulomuksenikin majailevat, poissa pienten käsien (ja suiden!) ulottumattomista.

Pääsiäismuniin sai uppoamaan räsymattotunikasta yli jääneitä langan loppuja. Näitä pitää tehdä lisää ensi pääsiäiseksi! Ensin kuitenkin palautan Pääsiäiskoristeita -kirjan kirjastoon ja syvästi pahoittelen siltä henkilöltä, joka on joutunut pääsiäisen yli varaamaan ja odottamaan kirjaa! Olisi pitänyt palauttaa se aiemmin!

Räsymattotunika

The day has come!

Tänään, lasten päikkäreiden aikana, Greyn anatomian neljännen tuotantokauden seitsemännen jakson puolivälissä se vihdoin tapahtui: 

sain tammikuussa aloittamani, suurimman yksittäisen jämälankaprojektini valmiiksi.

Sanna Vatasen Jämälangasta! -kirjasta bongasin mahtavan idean räsymattotunikaan. Kaksi Orthexin keskikokoista muovikorillista langan jämiä hujahti työhön kuin huomaamatta. 

Langanpätkien päättelyyn sain kulumaan kolme jaksoa Greyn anatomiaa. 

Suuren osan langasta olin onnekseni päätellyt jo neuloessa.

Takaiskut alkoivat, kun kappaleita piti alkaa yhditellä. Hihat eivät tuntuneet millään sopivan etu- ja takakappaleeseen. Pitkällisen taistelun jälkeen sain kappaleet yhdistettyä, mutta hihat olivat aivan liian massiiviset, eikä tunika näyttänyt yhtään hyvältä.

Parin päivän harkinnan jälkeen totesin, että en jaksa neuloa hihoja pienempänä uudestaan, vaan päätin uhkarohkeasti kokeilla, miten saumuri suhtautuu villasta neulottuun paksuhkoon kankaaseen. Jälki oli melko järkyttävää, mutta kelpasi minulle, en aio katsella valmista tunikaa nurjalta puolelta!

Lopputulos on mielestäni lähes täydellinen!

Uskon, että räsymattotunika tullaan näkemään päälläni tänä keväänä useasti! 

Konepesua en tunikalle uskalla kokeilla, suurin osa langoista on konepestäviä (Novitan Nallea ja Seiskaveikkaa), mutta mukana on myös tunnistamattomia lankoja ja lankoja, joiden tiedän huopuvan liian kovassa linkouksessa.

Parasta tunikan raidoissa on, että nyt minulla on vaate, jossa on muistoja läheisistäni ja lankoja, joista heille olen neulonut rakkaudella. 

Samalla meiningillä, kuin Georg Malmstenin ja Eeva Helenan Riepumatossa:

Duhadedän villasukat

Niisk vaan! Täällä podetaan flunssaa (lähes) koko perheen voimin. Viime viikonloppuna käytiin Jyväskylässä hakemassa uusi tauti juuri sairastetun tilalle.

Flunssan ainut hyvä puoli on sohvaperunoiminen kerrankin hyvällä omallatunnolla!
(Ja kyllä, kotityöt ei odota, mutta onneksi mulla on mies, jolla on kaksi kättä, ja joka osaa täyttää ja tyhjentää pyykki- ja tiskikoneita siinä missä minäkin.)

Flunssaviikon tuotoksia:

Neuloin itselleni ja tytöille ihanan lämpimät ja paksut sukat Sirdarin Folksong Chunkysta. Tyttöjen sukat on neulottu varresta varpaisiin, mutta omani tein varpaista varteen.Tahdoin pitkävartiset sukat, enkä ollut varma, miten pitkät varret kolmesta kerästä saa. Saihan niistä. Varpaista aloittamisen plussana jämälankaa minun sukistani ei jäänyt! Jes!

Uusiks meni!

Neuloin kesällä lyhythihaisen jakun. 

 Koska heinäkuussa olin vielä aika tuhdissa kunnossa vauvamasuni takia, jäi vähän epäselväksi, kuinka sopivan kokoinen valmis jakku lopulta on. Vauvamahan kadotessa ja iltojen viiletessä kävi ilmi, että jakku oli auttamattoman lyhyt minulle ja pitkälle selälleni.

Loppuvuodesta päätin lisätä jakkuun pitutttaneulomalal etukappaleet pidemmiksi ja neulaamalla takakappleeseen puuttuvan osan. Eipä ollutkaan niin helppoa, kuin olin kuvitellut! Kyllä tasaista oikeaa ja nurjaa neulaa, mutta helmineulett! Juu, ei mun hermoilla.

Viime viikolla lopulta luovutin ja purin jakun lopusta alkuun. Kun suurin ärsytys oli jäänyt taakse, tartuin taas puikkoihin ja sutaisin jakun uudestaan kokoon. Nyt pituuttakin on riittävästi.

Tärkeintähän on, että pylly ei jäädy!

Nappikin meni vaihtoon, kun edellistä tarvittiin Isomman Neidin villatakkiin. Rehellisyyden nimissä tykkään tästä uudesta napista enemmän.