Marraskuun paketti

Heti alkuun pahoittelen, että tämä nimenomainen postaus on viipynyt!
Voimat on ollu aika lopussa. Eilen loppui toinen perättäinen antibiottikuuri, ja tauti senkuin jatkuu. Ehkä jouluun nmennessä tästäkin räästä päästään?

Kuun puolen valäin jälkeen kävin hakemassa smartpost-automaatista SNYn paketin (nyt pitää myöntää, että asioin ensimmäistä kertaa ikinä kyseisellä kapistuksella, aikaisemmat paketit on mies käynyt hakemassa ja postittamassa!)

Paketti sisälsi Muumi-joulukalenterin ja kaksi muottia (näitä käytettiin loppuviikosta, kun leivottiin tyttöjen kanssa talven ekat piparit!), Myssyjä ja asusteita -lehden, hedelmäpurkkaa (tytöt kiittää, "mistä äiti se salaisuusystävä tiesi kaikkien lasten lempivärit?!"), Muumimamma-kortin, kolme kerää Kotikulta -villalankaa ja vyyhdin petroolin väristä Vuorelman Veto -villalankaa. Vielä en tiedä, mitä langoista valmistuu, mutta myönnän että visioin tuosta vyyhdistä vaikka mitä!

 Kiitos!

Tässä päivänä eräänä, kun koitin keksiä uusia askarteluaiheita tytöille, pengoin trikootilkkulaatikkoa ja totesin, että tilkkua oli kertynyt aika hurjia määriä. Eilen vihdoin sain aikaiseksi käydä ostamassa itselleni pyöröleikkurin ja leikkuualustan, ja päikkäriaika menikin tilkkuja leikellessä.

Tänään illalla surautinkin ensimmäiset tilkut jo peiton aluksi:

Saattaa olla, että Pikkumies saa tilkuista päiväpeiton joululahjaksi!

Viidet pöksyt

Parin viikon takaisen Kankaiden Yön kankaat ovat paria trikoota lukuun ottamatta löytäneet vihdoin perille.

Valmistauduin tapahtumaan etukäteen miettimällä mitä kankaita oikeasti tarvitsen.

Suurimman painoarvon ja eniten huutomerkkejä sai kuitenkin Pikkumiehen housukankaat.

Herra kasvaa pittuuta vieläkin huimaa vauhtia, kolmessa kuukaudessa oli taas tullut 5 cm pituutta lisää! Ei ihme, että housut alkavat oikeasti jäämään liian lyhyiksi.

Eilen illalla, kun viimein oli aika, levitin kolme collegea ja kaksi velouria pöydälle ja leikkelin kankaat hiukan OB:n Saimia (1/09) mukaillen. Koko on n. 86.
Sarjatyönä sai nopeammin valmista.

 Ruskeissa pöksyissä mikään ei mennyt Strömsöläisittäin. Ja tylsätkin niistä tuli. Mutta ehkä niitä voikin pitää jonkun erittäin värikkään yläosan kanssa? Tai sitten ompelen niihin uudet resorit. Ehkä.

 Itse tykkään eniten noista smaragdin värisistä ja keltaisista velourhousuista. Vaikka kankaat kyllä pöllysivät saumuroidessa niin, ettei henki meinannut enää kulkea.

Seuraavaksi sohvalle kahvin ja suklaan kanssa huilimaan.
Josko Flunssa hellittäisi jo viikonloppuna?

Housuja

Äsken sain lopulta valmiiksi ne edellisessäkin postauksessa mainitut housut.

Housut on tehty Ottobren (1/13) Tiikeri -svetarihousujen kaavalla, koossa 86. Takasauman saumuroin keralla oikein, mutta haarat (puntista punttiin) jouduin kertaalleen ratkomaan ja surauttamaan uudestaan. Vyötärökin meni ekan pesun jälkeen purkuun, mutta nyt olen ihan tyytyväinen lopputulokseen! Sari Ahokaisen Rainbowphant on kuosina niin herkullinen, että on edkä pakko tilata tätä joskus vielä lisää...

 Hiukan on reilut pökät, sopivat päälle meidän hoikalle kokoa 104 käyttävälle neidillekin! 

Toiset housut ompelin eilen ja ihan ekalla yrityksellä oikein! Harvinaista!
Kaavana oli (niin ikään) OB:n Saimit (1/09) koossa 92. Malli on täydellinen hoikalle pojalle, mutta lahkeissa on vielä hiukan turhan paljon pituutta. Sehän ei haittaa, kyllä nämä alkuvuodesta viimeistään saadaan käyttöön!

Housut ovat keskenään toki hiukan eri mallisia, mutta muuten kyllä hämmentävän saman kokoisia!

Loppuun vielä sovituskuva Saimeista.

Puntti on kääräisty kaksinkerroin, eikä pituus istuen haittaa. 

Vastaopittua kävelytaitoa liian pitkät lahkeet puolestaan häiritsevät sitäkin enemmän.

Viimeiset bodyt

Viime viikonloppuna ehdin viettää kauan kaivattua laatuaikaa huolletun ompelukoneen ja saumurin kanssa. Aikaan sain Pikkumiehelle kaksi bodya ja yhdet housut. Housut tosin saumuroin väärin, joten suuri osa ajasta meni housujen purkamiseen, ja uusiksi en ehtinyt viikonloppuna vielä surauttaa.

Hyväksi havaittu raglanhihaisen bodyn kaava (Kisuliini OB 6/12) koossa 86 pääsi jälleen käyttöön. Auto- ja junatrikoo on ostettu kestovaippakaupasta, eikä kumpaakaan löydy omasta jemmasta enää pientä tilkkua enempää. Autobodyn mustat hihat on leikelty miehen vanhasta paidasta ja junabodyn punaiset hihat löydetty jämäpalalaatikosta.

Luulen että nämä olivat Pikkumiehen viimeiset bodyt. Nyt siirrytään paitoihin, jotta aikaa vievä bodyn neppien aukinappailu ei vie liikaa aikaa pottailulta.

Lokakuun paketti

Eilen tuli tekstiviesti smartpost-automaatissa odottavasta paketista.
Sain paketin käsiini tänään, kun mies kotimatkalla kipaisi pakettiautomaatin kautta.

Meinasin unohtaa taikapallon kuvaamisen ennen purkamista, kun olin niin fiiliksissä.

Paketissa oli taikapallon lisäksi kerä keltaista lankaa ja muumimamma-kortti.

Taikapalloon oli kiinnitetty Swirly -vinoraitasukkien ohje.

Taikapallosta paljastui kynttilöitä, salmiakkia, suklaapatukat (tällä kertaa Tytöt saivat itse syörä omat muumisuklaansa, ja äiti ja isi huolehtivat Pikkumiehen suklaasta), huulirasvaa (pitänyt kaupasta ostaa vaikka kuinka monta viikkoa!), teetä, salmiakkisuklaata, neulottu tiskirätti ja mantelin tuoksuista käsirasvaa. Koko komeus oli kääräisty nätin väriseen Fabel -lankaan. Pitänee tehdä ne vinoraitasukat, näyttivt ainakin ohjeen perusteella vinkeiltä.

Kiitos SNY! Osui ja upposi!

Rainbow Special ja Herringbone

Viikonloppuna tajusin, että kesä on tosiaan ohi ja  olisi aika kaivaa talvivaatteita esille. Eniten tietysti kiinnosti mitä ja minkä kokoista villavaatetta pitäisi talven aikana saada aikaan. Tulikin hiukan kiire, kun huomasin, ettei Pikkuherralle ollut villahousuja! (Niitä vaipan kanssa pidettäviä toki on vaikka muille jokaa, mutta niissä ei ole pitkiä lahkeita...) Ei siis auttanut muu, kuin etsiä netistä sopiva villahousuohje ja ryhtyä työhön!

Langaksi valikoitui Salaisen neuleystävän syyskuun paketista löytynyt vihreäsävyinen Drops Fabel. Ohje löytyy täältä. 80/86 koko tunti liian pieneltä ja 92/98 taan ihan liian suurelta, joten tein välikoon omilla mitoilla. Hyvät tuli!

Myös SNYltä saatu Dropsin Delight pääsi puikoille ja minä sain uudet kotisukat.
Herringbone-sukkien ohje löytyy Garnstudion sivuilta.

Sanomattakin on selvää, että samaisessa paketissa mukana tullleet karkit on syöty. Aikaa sitten!

Bones-sukat

Oho, kesältä näyttää olevan jonkin verran blokkaamattomia töitä. Nämä ihanuudet on kuvattu 3.6. ja olleet kovassa käytössä koko kesän. Niin kovassa käytössä, että molemmissa sukissa on nyrkin kokoiset reijät pohjissa.

Ohje löytyi Neulekirjasta (Ilona Korhonen & Jenni Österman 2010).
Bones-sukat oli kummitelleet kirjan sivuilta mulle jo pidemmän aikaa, mutta kun Titityyn ale-korista mukaan tarttui hunajan värisät Shibui socks -lankaa, niin peli oli selvä.

Harmittaa ihan tosissaan miten meidän alakerran huonohkossa kunnossa oleva parketti syö villasukkien pohjia. Nämä oli niin ihanat ja nyt näitten seuraksi roskiin päätyi kahdet muut villasukat, joiden pohja oli jo korjauskelvottomassa kunnossa.