Joulukoristeita

Koska en usko mummoni lukevan blogiani, voin täällä paljastaa mitä mummon joulupaketista löytyy. Kolme virkattua koristetta ja kaulin. Mummon kaulin on jossain teillä tietymättömillä, joten paketista löytyy uusi (edellisessä muutossa) hukkuneen tilalle. 

Koristeet on virkattu Novitan Paolasta. Viisi vuotta sitten ostin lankaa pari kerää, samoin kuin Gold-lankaa ja näitä riittää vieläkin. Samaisia virkattuja koristeita on meiltä saanut lahjaksi moni. 

Tonttuja

Perinteisesti olen ollut se keskivertoa epäkelvompi äiti, joka ei muista hankkia lapsilleen joulujuhlaan tonttulakkia. Tänäkin vuonna muskarin pikkujouluissa meidän pikkutontuilta puuttui lakit. Hups!

Nyt on tämäkin virhe korjattu ja eilisen Greyn anatomian mainoskatkoilla syntyi (Kinuskikissan suklaakeksien lisäksi) tonttulakit jämätrikoista. Olen enemmän kuin tyytyväinen näihin lakkeihin! 

 

Pysyvät täydellisesti päässä ja ovat vielä nättejäkin. Plussaa on tietty myös se, että jämäpalalaatikon sisältö pieneni taas vähän. Kankaina vasemmalta oikealle ruskea junatrikoo, punainen apiltarikoo ja turkoosi pallotrikoo. Kaikki Kestovaippakaupasta.

Vuoden viimeinen SNY-paketti

Tiistai oli aika kamala päivä. Aamulla heräsin flunssaisena, olo oli kuin yliajetulla. Yhtään ei lohduttanut, että myös lapset olivat samassa jamassa. Mies lähti aamulla töihin ja jäin teemuki kourassa miettimään että mitä hittoa päivästä oikein tulee.

Ensimmäinen kompastuskivi oli tällä kertaa meidä'n arjen peruspilari, laulu. Tai tässä tapauksessa laulun puute. Meidän lapset on tottuneet toimimaan laulun säestämänä, tarkennettuna äitin laulun säestämänä. Flunssa aiheuttamalla viskibassolla ei paljoa lurauteltu. Aamupäivä sujui PMMP:n suosiollisella avustuksella. Puuhevonen kumppaneineen raikasi pitkin kämppää ja olin helpottunut. Todelliset vastoinkäymiset alkoivat päikkäriaikaan. Pikkumies nukahti ulos vaunuihin yhtä helposti, kuin aina, mutta tytötpä ei tyytyneetkään "vääriin" unilauluihin. Toki laulut olivat oikeita, mutta Juutuupista kuunneltu Alatalon Mikko ei kuulostanut samalta kuin äitin tulkinta Poppaloorasta. Eipä sitten nukuttu päikkäreitä. Urhoollisesti kyllä kannoin jälkikasvuani sänkyihinkä pari tuntia, kunnes annoin periksi.

Neljäksi olin varannut itselleni kampaajan ja sitä ennen piti ehtiä käydä vastapäisessä ompelukoneliikkeessä hypistelemässä lankoja (sivuhuomautuksena mainittakoon, että Kouvolan Konetikissä on loistava palvelu ja ihailtava paljon villalankoja pieneksi ompelukoneliikkeeksi!) Myöhästyin kampaajalta viisi minuuttia, koska joululahjalankojen valinta osoittautui odotettua hankalammaksi. Kampaajan penkissä vierähti tunti jos toinenkin (tarkkaan ottaen kaksi tuntia ja neljäkymmentäviisi minuuttia), olo oli (flunssaa lukuunottamatta) mitä mainioin kun palasin kotiin sopivasti lasten iltatoimien aikaan.

Isompi neiti ilmoitti äiti-prinsessan saapuneeksi ja kertoi samaan hengenvetoon, että äitille on paketti keittiössä. Yhdessä sitten kurkattiin paketin sisälle:

Paketista paljastui Hattivattikierrevihko, Kaksi kerää Silje Alpakka -lankaa, suklaakonvehteja (niitä oli huomattavasti enemmän kuin kuvassa, mutta...), rullamitta ja kuusi silmukkamerkkiä. Lisäksi vielä pitkä kirje Salaiselta Neuleystävältäni Pinniltä.

Kiitos Pinni, aivan mahtavista paketeista! Jokainen on ilahduttanut suuresti ja osunut täysillä. Kirjeet ovat kruunanneet kaiken. Kiitos kiitos,kiitos!

Puikot tulessa

Joskus, muutamia vuosia sitten joulun läheisyyden tiesi siitä, että joka viikko oli esiintymässä jossain pikkujouluissa, joulukonsertissa tai adventtihartaudessa. Harjoiteltavaa oli paljon ja sanoja piti opetella ulkoa kipale tolkulla.

Nyt joulun läheisyyden huomaa siitä, että sohvan nurkkaan ei enää iltaisin voi istua ilman puikkoja. Joululahjoja ei tietenkään voi etukäteen esitellä blogissa, mutta jotain muutakin on joululahjojen lisäksi saatu valmiiksi:

Jämälangoista on valmistunut pikkupehmoja Apupupun mallia mukaillen. (Punahousuinen on joko korvaton jääkarhu tai tassullinen hylje, turkoosihousuinen on kisu ja keltapöksyinen pupu.)

 Eräs nuorimies toivoi harmaita Lovikkalapasia, jotka valmistuivatkin parissa illassa Novitan Huopasesta. Näitten lapasten peukutkaan eivät aiheuta päänvaivaa!! Kivat neuloa siis!

 Vuoden 2012 vauvabuumin viimeiset pienokaiset saavat Junasukkansa, vaikka mun puikoista taitaa tästä eteenpäin, ennen joulua valmistua vain joululahjoja. (Pikaisen laskutoimituksen mukaan tänä vuonna 14 ystävää ja kaveria on pyöräyttänyt vauvan maailmaan. OHO!)

Huomenna astene lankakauppaan ja shoppaan loput joululahjalangat. Blogissa on varmaan aika hiljaista seuraavat viikot...

Maijal oli karitsa...

Meidän muksuille syntyi viime viikolla ensimmäinen pikkuserkku. (Näillä poloisilla ei vielä ole serkkujakaan!) Alkuviikosta tuoreelle pikkuserkulle lähti postissa nämä:

Bodyn kaava on hyväksi havaittu raglanhihainen body Ottobresta 6/12 koossa 56. Kankaaksi valikoitui Kestovaippakaupasta tilattu lammastrikoo. Pääntie ei vieläkään asettunut ihan niin, kuin olisin toivonut, mutta alaosan huolittelu alkaa vihdoin toimia! Pakettiin sujahti myös Onni & Ilona -vauvakortti.

Lämpimät kädet

Tykkääkö joku oikeasti lapasten neulomisesta? Itse vihaan peukkujen nyhräämistä ihan kympillä! Tämä fakta pääsee aina aikaajoin unohtumaan ja löydän itseni peukalokiilan ihmeellisestä maailmasta.

Eilen vietiin kaverilla valmistujaislahjaksi nämä tumput:

Lanka on Novitan Seiskaveikan vihreetä Nostalgiaa. Tykkään sävystä itse niin paljon, että kun joululahjat ja vuoden viimeiset tilaustyöt on saatu tehtyä, niin teen kyllä itsellekin jotain tuosta! Lapaset on tehty ihan Novitan peruslapasen ohjeella, miesten kokoa.

Dinopaita

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä! Jippii!! 

Eilen illalla pikaisesti surautin Isommalle Neidille dinopaidan (kolmannen kerran). Ei pitäisi "surautella pikaisesti", kun silloin kaikki menee erittäin todennäköisesti pieleen. Katsotaan miltä paita näyttää ensimmäisen pesun jälkeen. En jaksaisi enää purkaa...

Kaava on Ottobresta 4/12 koossa 110, hiukan on vielä kasvunvaraa, mutta paita on tytölle niin lemppari jo nyt, että tuskin se saa kaapissa odottaa.

(Ja kyllä, mun on PAKKO tehdä tuo pääntie vielä kerran uudestaan...)