Riivalit

Riivalit-luomujersey lähti mukaan Tampereen kädentaidot -messuilta.

Ei tätä pitkään tarvinnut marinoida, kun heti oli selvää kenelle tästä tulee ja mitä.

Pikku Herra sai paidan  OB 6/13 Mr Bear  koossa 98.

Harmittaa, että tuli joulun aikaan ommeltua vielä tässä koossa, 

nyt olisi parempi jos olisi kokoa 104.

OB 6/13 Mr Bear  koossa 98

OB 6/13 Mr Bear  koossa 98

Vasemman puoleinen tyyppi on Riivali ja oikealla on kuulemma sen kaveri Haisuli.

Riivali ja Haisuli on kilttejä mörköjä, vähän yksinäisiä vaan, kun muut pelkää niitä.

Citykanit hupparissa

 Tilasin ennen joulua Majapuulta ison paketin kankaita.

Mukana oli myös Citykani-joustocollege. I H A N A !

Pehmeä kangas  ja kiva kuosi.

Tästä riitti kahteen huppariin, joista toinen tuli meidän perheen pomppu-pojalle.

Kaavana hyväksi havaittu OB 4/14 Fearless Eagle  koko 98

Pidensin hiukan hihoja ja helmaa, ja lisäsin huppuun vuorin Noshin pal(l)oista.

OB 4/14 Fearless Eagle  koko 98

OB 4/14 Fearless Eagle  koko 98

OB 4/14 Fearless Eagle  koko 98

Mallia oli haastava kuvata, koska hänkin on pupu, ja hyppää korkealle.

Maatuskat tunikassa

Kaapissa kauan marinoitunut mekkokangas muuttuikin paidaksi.

Alkuperäinen idea oli ommella Pienemmälle neidille maatuska-mekko, 

mutta kun kankaaseen vihdoin rohkenin tarttua,

tulikin siitä Isommalle neidille tunika.
Ja ihan tarkoituksella ja harkitusti.

Tai neiti kyllä toivoi mekkoa, mihin kangas ei olisi riittänyt.

Peplum-tunika sai hyväksynnän, kun "siinä on kuitenkin tää helma".

 

Ja nyt viimeisen parin viikon perusteella sanoisin, 

että tästä taisi tulla yksi lempivaatteista

 

 

Tunikan tein OB 1/15 Peplum jerseytunikan kaavalla, koossa 122.
Milloin mun vauvasta tuli näin iso?!

Kirsikkabody

Pikkuisen bodyn surauttaa ihan parissa hetkessä! Varmasti! Jos koneet toimii!

Tällä kertaa bodyn surautteluun meni useampi tunti, ja jokainen sauma on ommeltu vähintään kahdesti. Usko meinasi loppua useaan otteeseen,
mutta valmista tuli!

Kankaat on Noshin ihanan pehmeää ja kevyttä puuvilla jerseytä. 

Etu- ja takakappaleet ja hihat on tehty erivärisistä Kirsikoista. 

Kaikkea löytyi vain pieni pala.

Parasta pienille ihmisille ompelussa on se, 

että ne ihanimmat kankaat, joista on enää pieniä paloja jäljellä, 

saa vihdoin käyttöön!

 Kaava on muokattu Kisulista OB 6/12 ja on kokoa 56.

Lisäsin kainaloon neppilistan (ekaa kertaa ikinä!) 

ja taiteilin kääntöhihat, jotta pieni ei raapisi naamaansa verille.

Jospa pääsisin lähipäivinä nuuskuttamaan Pikkuihmettä 

ja viemään bodyn uudelle omistajalleen!

Rakkaudesta Noshiin

 Tietokone alkaa toimimaan omituisesti ja pitämään ääntä, joka ei mielestäni ole normaalia.
Tästä inspiroituneena olen myllännyt kaikki koneen kuvat läpi,
tehnyt 2,5 vuoden kuvista tilauksen ja napannut käsityökuvat jemmaan.
Nyt pitäisi vaan iskeä kuvat blogiin ja kertoa niistä jotain.

Noshin kankaat. Rakastan.

Tällä kertaa isänpäiväksi valmistui tytöille tunikat 

ja leggarit ja pojalle paita.

Isomman neidin tunika on ehkä ennemmin mekko.
Mistään ei löytynyt sopivaa kaavaa, joten muokkasin jostain
t-paidasta vähän pidemmän, ehkä liikaakin ja lopulta lyhensin helman järkevämmän pituiseksi.

Leggarit on ommeltu OB:n 6/12 Ropina -kaavalla koossa 122.
Koin monta onnistumisen kokemusta, mm. saamalla ompelukoneen napinläpi-ohjelman vihdoin toimimaan halutulla tavalla (kyllä, vika oli käyttäjässä, ei koneessa.)
Jaa, että mihinkä tein napinläven? Tahdoin saada vyötärön kuminauhan siististi leggareihin ja mahdollistaa myös kumpparin löysäämisen, kirisstämisen ja vaihtamisen.

Pikkuherra sai "Lopohiili"-paidan. 

Kaavan useaan kertaan hyväksi havaittu lempparikaava OB 6/13 Mr Bear  koossa 98.

Resoriksi valikoitui joku 30 vuotta äitin kangasjemmassa marinoitunut juuri sopivan värinen, mutta valitettavasti elastisuutensa ekassa pesussa menettänyt yksilö.
Luonnollisesti resori meni myöhemmin vaihtoon!

Pienempi neiti sai Ropina-leggareiden kaveriksi Maxi Dot -tunikan (OB 1/14) koossa 104.

Yhden koon suurempi tunika olisi ollut parempi, 

mutta kun nämä lapset kasvaa ihan äkisti ja salaa seuraavaan kokoon!

Tunikasta ja housuista tuli lempparivaattet, ja niitä pidettiin koko loppuvuosi niin usein, kuin suinkin oli mahdollista. Leggarit on edelleen aktiivisessa käytössä, mutta tunika on auttamattomasti liian lyhyt hihoista. Viitsisinkö ommella resorista vähän jatkoa..?

Pieniä Pandoja

Tilasin Viljamin puodin synttäreiltä  vaaleansinisen panda-paketin.
Tästähän siis on aikaa jo useampia kuukausia.

Visiona oli ommella omalle pojalle, ja veljenpojalle siitä paidat.

 Syksyn tullen tuli aikaa toteuttaa visio.

OB 6/13 Mr Bear  koossa 98

Omalle pojalle ompelin Pandoista ihan vaan peruspaidan. 

Veljenpoika sai peruspaidan pienellä twistillä.

Ompelin paitaan resorista valenappilistan ja siihen pandanapin.

OB 1/13 On the road koossa 80

Paitojen jälkeen kangasta jäi vielä, juuri sopivasti pieneen bodyyn.

Nuorimman kummipoikani äiti tykkää Panda-kuosista

vähintään yhtä paljon, kuin minä,

joten tiesin jo kangasta leikellessä mihin osoitteeseen valmis body lähtisi.

 En ole ennen ommellut bodya, jossa on nepit olalla.
Kerran kokeilin, mutta siinä kokeilussa kaikki mahdollinen meni pieleen,

eikä body koskaan valmistunut.

Tälläkin kertaa näpertämisessä meni tuhottomasti aikaa,

mutta lopputulokseen olen silti tyytyväinen.

Kaava on jostain Ottobresta, mutta en muista mistä,

enkä tyhmyyksissäni ole sitä kaavaankaan muistanut merkitä.

Testailin bodyssa myös ensimmäistä kertaa Prymin metallineppejä.

Pihdeillä ne sai miljoona kertaa helpommin kiinni,

kuin mihin olen tottunut Kam-neppien ja -pihdin kanssa.

 Käyttäjäkokemuksia odotellen!

Kummipojan peitto

Viikonloppuna juhlittiin nuorimman kummipoikani ristiäisiä.

Ihana Eemi sai minulta kastelahjaksi peiton,

johon neuloin niin paljon rakkautta, kuin ikinä vaan pystyin.
Me asutaan kovin kaukana,
joten ei päästä kovinkaan usein halimaan toisiamme.
Ehkä peitto voi lämmittää silloin, kun kummitäti ei välimatkan takia pysty.

Peiton ohjeen löysin Ravelrystä ja sen nimi on  Constant Baby Blancet.
Peiton ekat kerrokset oli nopea neuloa,
mutta viimeisissä kerroksissa tuntui menevän puoli ikuisuutta.

Silmukoiden sekaan saattoi eksyä muutama kummitädin punainen hius.