Pieniä bodeja

Mulla on ollut täällä viime päivät vauvanvaatetehdas pystyssä. Ompelukone ja saumuri on hurisseet tyttöjen päikkäriaikaan ja illalla kun neidit on suunnanneet höyhensaarille. Mietinpä eilen illalla sitä, kuinka lapsena yksi parhaista äänistä nukahtamisen kynnyksellä oli äitin saumurin hurina. Tuleekohan näistä mun ompelusäänistä tytöille yhtä rakkaita muistoja?

Kaava on muokattu Ottobresta. Kaksi päälimmäistä bodia ovat kokoa 56/62 ja alin aavistuksen pienempi (samalla kaavalla kyllä tein!). Alin, ruskea junabody oli ensimmäinen tekele ja sitä teinkin pitkään ja hartaasti. Tein varmaan kaikki mahdolliset virheet, ja yrityksen ja erehdyksen kautta sain sen viimein valmiiksi. Muokkailin myös kaavaa aika reilusti. Erinäisten takaiskujen seurauksena bodista tuli alkuperäistä pienempi, kun piti joitain osia saumuroida pariin kertaan. Eipä haittaa, tämä yksilö jää meille ja jos Myrtti on samaa mallia kuin nuo meidän neidit, niin vaatteissa tarvitaan enemmän pituutta, kuin leveyttä.

Vihdeä junabody lähtee ystävän pienelle pojalle. Hiukan on haikea mieli antaa tätä ihanuutta pois, mutta ehkä voin tehdä meidän kaappiin samanlaisen (en ole varma, riittääkö kangas myös hihoihin, mutta nehän voi tehdä vaikka jostain mustasta tai valkoisesta kankaasta!). Päälimmäinen oliobody lähtee nettitutun tytölle vaihtarina ja kiitoksena Imse Vimseistä.

Ompelinpa sitten ekaa kertaa ikinä ompelukoneen kaksoisneulalla. Tuli tosi hyvää jälkeä! 

Miksi en ole uskaltanut aiemmin?

Huivi ja sukkia

Oho, jotain on jäänyt bloggaamatta! Ekasta Wingspan-huivista tuli niin kiva, että tein toisen heti perään. Tämän värit on ehkä enemmän mun juttu. Taas käytin viron villaa ja taas lanka loppui ennen kahdeksatta kolmiota, mutta kuten edellisen huivinkin kohdalla totesin, huivi toimii myös seitsemällä kolmiolla.

Lankojen lopuista on valmistunut myös noin koon 26 villasukkia ensi talveksi. Näillä oli suuri menekki viime talvena, nyt ei ekhkä tarvitse neuloa niin kiireellä, kun on sukkia jemmassa odottamassa!

Kahdet ylimmät sukat on Novitan Seiskaveikkaa ja alimmat Jussia.

Sateisena päivänä sisällä otetut kuvat, eivät tehneet oikeutta ainakaan Wingspanille...

Kastemekko

*Syvä huokaus*

Olen tehnyt meidän kaikille lapsille omat kastemekot. Isomman neidin kastemekko valmistui jo ennen raskautta (ai mikä vauvakuume?!), pienemmän neidin kastemekko valmistui ristiäisiä edeltävänä iltana. Tänään sain valmiiksi Myrtin kastemekon. 

Mikä ajaa virkkaamista vihaavan ihmisen virkkaamaan kastemekkoa..? Äidinrakkaus? Raskaushormonit? Muu, mikä?

Kastemekko

Aloitin kastemekon virkkamisen varmuuden vuoksi ajoissa. Kuukautta ennen raskautta. Kuvittelin saavani tämän myös valmiiksi reilusti aikaisemmin, mutta tuo virkkaaminen.. huh!

Yläosa

Pikkuisen pääsin myös neulomaan! Tosin vain mekon yläosan verran. Ja sekin piti tehdä kahteen kertaan, kun ensimmäisellä kerralla silmukkamäärissä ei ollut järjen häivää (ohjeessa todettiin, että etukappaleeseen tulee 40 silmukkaa ja heti seuraavassa lauseessa, että etukappaleeseen pitää varata 48 silmukkaa.. olin hämilläni.) Toissa iltana purin koko yläosan ja neuloin sen uusiksi, oikeaa hihaa virkkasin melkein koko eilisen päivän. Ohjeissa ei siltäkään osin ollut mielestäni järkeä, joten sovelsin..

Lähikuvaa helman virkatusta kukkakuviosta

 Sovelsin ohjetta myös monessa muussa kohtaa. Helma olisi kai pitänyt tehdä tasona, eikä pyörönä. Ehkä? Ei selvinnyt ohjeesta. Kaula-aukkoon olisi ohjeen mukaan tullut nirkkoreunus ja hihoihin piparkakkureunus, mutta halusin mieluummin pitää ne yksinkertaisina. Nappien sijaan laitoin kiinnityssysteemiksi neljä "helmeä" ukiltani saadusta rihkamakorusta.

Kastemekon ohje on peräisin 70-luvun Eevaneule-lehdestä. Ohje löytyy sähköisessä muodossa täältä.

Lankana täytin Novitan Kotiväkeä, virkkuukoukkua 2,5 ja pyöröpuikkoa 2,25.

Mökkeilyä

Oltiin torstaista lauantaihin mökillä, ja pieni paniikki meinasi nostaa päätään jo torstai-iltana, kun tajusin että sain molemmat mukanani olleet käsityöt (päättelyä vaille) valmiiksi! Onneksi hoksasin, että ylijäämälangasta saan toki jotain pientä vielä väsättyä.

 

 Ja vielä suuremmaksi onneksi muistin, että mulla oli myös kirjoja mukana!

Olen ahminut kaikki Ahernin aiemmat kirjat ja pitänyt jokaisesta kovasti. Tyttö peilissä sisältää kaksi lyhyehköä novellia, joista ensimmäin, kirjan nimikkonovelli oli niin ahdistava ja mielestäni epäahernilainen, että siitä jäi kurja mieli. Toinen novelli onneksi onnistui pelastamaan tilanteen!

Meyerin Uusikuu taas on ollut mulla kesken ihan liian monta kuukautta! Nyt, käsityöttömänä luin sitä eteenpäin reilut sata sivua ja olen taas koukussa, eiköhän tämä ole luettu viikon sisään!

Perjantaina Äitivaimo pyörähti rinsessoineen mökillä ja toi hartaasti toivomani parsinneulan mukanaan. Mökkireissun saldo on siis:

Keltainen bolero isommalle neidille häihin kahen viikon päästä (Epätoivo meinasi iskeä, kun kaupasta ei löytynyt oikean väristä "prinsessatakkia", neidin lempiväri on keltainen. Mitäpä sitä äiti ei tyttärensä tyytyväisyyden eteen tekisi?) Lanka on Sandnesin Mandarin Petit, miellyttävän pehmeä puuvillalanka. Lankaa meni oletettua vähemmän, vain vajaat kolme kerää eli alle 150g. Ohjeen löysin Suuri Käsityö -lehdestä 4/2011.

Valkealan lapasten ohje, on peräisin jostan SK-lehdestä, mutta en enää yhtään muista että mistä. Ohjekin on jossain muuttolaatikon pohjalla odottamassa sitä että päästäisiin muuttamaan. Lanka on kai Novitan Nallea? Lapaset olivat vuoden toista peukaloa vaille valmiina.. olisiko nyt aika muuttaa pois täältä Valkealasta, kun lapasetkin ovat valmiit? (Ps. Kiva rivarin päätykolmio myynnissä!)

Lapasista jäi sinistä lankaa yli ja neuloin vielä joutessani pienet sukat Marttojen vauvansukan ohjeella. Ainakin suunnilleen, ohjetta piti kaivella omasta päästä, kun kännykän tarjoama nettiyhteys ei avannut Novitan sivuja.

Mökkeily ei mennyt ihan täysin käsitöitä tehdessä ja kirjoja lukiessa, vähän jäi aikaa myös varpaankynsien lakkailulle, jonka (monen yllätykseksi) pystyn edelleen, kasvavasta masusta huolimatta, hoitamaan ihan itse!

Villa-alusta

Tällä kertaa hain inspiraation Kestovaippakaupan sivuilta. Siellä oli myynnissä hahtuvasta tehty villa-alusta pinnasänkyyn. Toimintaperiaate on sama, kuin muovitetulla froteella, ilman sen muovin hiostavaa ominaisuutta. Pakko oli kokeilla. 

Villa-alustan mitoiksi huovutuksen jälkeen tuli 95cm x 73cm. Neuloin alustan 8mm pyöröpuikoilla,
10s x 12krs korinpohjaneuleena. Reunoissa ainaoikeaa 5 silmukkaa ja työn alussa ja lopussa 6 kerrosta. Kaiken kaikkiaan alustaan meni 3 kiekkoa Pirtin kehräämön kaksisäikeistä hahtuvaa.

Huovutin alustan pesukoneessa neljän käsipyyhkeen ja pienen määrän pesuainetta kanssa 40 asteen pikaohjelmalla ja pienellä linkouksella. 

Vaikka aloitin neulomisen jo toukokuussa, meinasi villa-alusta valimistumisen kanssa tulla pieniä ongelmia. Ensimmäisen hahtuvakiekon neulomisen jälkeen odotin kahta puuttuvaa hahtuvakiekkoa saapuvaksi kuukauden, jonka jälkeen kyllästyin odottamaan ja tilasin hahtuvat muualta. 

Nyt on Myrtin pinnasänkyyn vuotosuoja pissivahinkojen varalta. Hyvä niin, sillä tänään on ensimmäinen äitiyslomapäivä ja Myrtin yksiön vuokrasopimuksen umpeutuminen lähestyy hurjaa vauhtia. (Seuraavaksi olisi hyvä saada se kastemekko vihdoin valmiiksi!)

Keinutuolin nuorekkaampi ilme

Viime viikon lopulla marssin Eurokankaaseen tarkoituksena ostaa "jotain vihreää, ei liian kallista sisustuskangasta". Mukaan tarttui puuvillasatiininen ihanuus, joka sattui vielä olemaan -50% -pinossa! En tietenkään ollut tajunnut kotona mittailla paljonko kangasta tarvitsisin, niin tuli sitten Eurokankaassa arvioitua kankaan tarve ehkä hippusen turhan suureksi.. no, parempi niin päin!

Perjantaina leikkelin ensinvanhasta päiväpeitosta tukevan pohjan keinutuolin peitteelle ja surautin saumurilla sen päälle pussin. Viimeistelin työn muutamalla kam-nepillä (joita en varmaan olisi ikinä löytänyt ilman kestovaippahairahdusta...)  ja hiukan vanhaa mummolatyyliä nuorekkaampi keinutuolin peite oli valmis. Tämä oli työn alla, ajatuksen tasolla... kolme vuotta! HUPS!

Samoilla hi'illä saumuroin yhteen vanhaan tyynyyn tyynynpäälisen, niin että keinutuoli ja sohva sopivat taas yhteen. Pitäisi kai näitä kodinsisustusompeluksia suorittaa vähän useammin.

Huiveja

Sain reilu vuosi sitten tuliaisiksi viron villaa. Niin ihanan värisiä, että en halunnut haaskata niitä mihnkään tyhjänpäiväiseen, vaan odottaa että vastaan tulee malli, jossa värit pääsevät oikeuksiinsa. Heidin Aherrukset -blogista bongasin ihanan Wingspan-huivin. Ohje löytyi Ravelrysta. Pieni takaisku tuli vastaan, kun lanka alkoi olla lopuillaan jo seitsemännen kolmion aikana. Tyydyin siis vähempään kolmiomäärään, kuin alkuperäisessä ohjeessa, mutta eipä tuota kahdeksannen kolmion puuttumista niin huomaa! (Vai laskitko kolmiot..? Ennen kuin mainitsin asiasta?)

Toisen Revontuli-huivin aloitin syys-lokakuun vaihteessa, kun vierailimme Espanjassa isovanhemmilla. Matkalankana oli Novitan tico-ticoa, joka mielestäni sopi patemmin Kotitiikeri-sukkiin, kuin tähän huiviin. Ei tästä kuitenkaan ihan pöljän näköinen tullut..
(Kamera ei toista värejä oikein)

Onkohan seuraavaksi vuorossa taas sukkakausi, vai pitäisikö tehdä vielä toinen Wingspan..? 

Elämän vaikeita valintoja.