Villatakki

Välillä pitää elää reunalla. Otin sunnuntaina riskin ja lampsin Anttilan lankahyllylle. Ostin viisi kerää Novitan Keloa (neljä olisi riittänyt vallan mainiosti!) ja aloitin lyhythihaisen villatakin itselleni. Silläkin uhalla, että takki olisi jäänyt keskeneräiseksi määrittelemättömäksi ajaksi vauva-arjen jaloissa. Riskinotto kannatti, sillä sain eilen illalla takin valmiiksi, ja vauva on vieläkin tukevasti massussa.

Isoilla puikoilla ja paksulla langalla valmistuu isokin työ nopeasti. Tätä oli kiva tehdä ja joudun ehkä tekemään toisenkin. Kun ensin vaan selviää miten takki istuu päällä ilman keskivartalopalloa.

Napin ostin jo aiemmin, koska se oli niin nätti. Mitään varsinaista kohdetta en ollut miettinyt valmiiksi, mutta tähän takkiin nappi sopii täydellisesti!

Jämälankatöitä

Viime päivinä on tullut tuijoteltua jämälankalaatikkoa ja tehtyä yhtä sun toista pientä, eikä kovin aikaa vievää. Mitään isoa ja massiivista ei oikein uskalla aloittaa, kun ei tiedä montako päivää vielä on aikaa isoihin töihin keskittyä ja milloin tulee lähtö synnärille...

Tässä siis töitä viime viikolta:

Villapöpät Pirtin Kehräämön hahtuvasta. Myrtti ei varsinaisesti tarvitsisi näitä, kun siskojen vanhat on täysin käyttökelpoisia, mutta sorruin. Onhan tuo värikin aika ihana..

 Omalle äitille tein pipon Novitan Isoveljestä, joka piti tehdä jo joululomalla. Silloin vaan elämä oli sellaista oksentamista, ettei puikot pysyneet käsissä. Äitillä on nimipäivä elokuun alussa, joten tämä sujahtaa pakettiin. Hys-hys vaan kaikille, jotka äitin tuntee... ja jos äiti käyt tätä ennen nimipäivää lukemassa, niin unohda kaikki, mitä yllä luki!

 Norjalaismyssylle ei varsinaisesti ole mietitty omistajaa valmiiksi, kuhan neuloin jotain. Lankana käytin Dropsin 100% Merinoa. Nopea pieni työ!

 Lopuksi vielä pienet siniset tumput Novitan Nallesta, jotka rehellisyyden nimissä vain päättelin.. valmiina ovat olleet jo melkoisen tovin!

Apina-sukat

Keskeneräiset työt loppui, eikä mitään uutta akuutisti tarvitse. Palasin siis blogin juurille ja perehdyin jämälankalaatikon sisältöön. Sieltä löytyi sopivasti vajaat kerät pinkkiä ja punertavan harmaata Jussia. Näistä päätin tehdä (muokatuilla) Novitan ohjeilla Apinasukat.

Aika nopeasti nämä valmistuivat. Kuvion suuri miinus on, ettei sitä säätäessä pysty samalla keskittymään telkkariin, joten Ally McBealit jäi nyt parilta päivältä vähemmälle. Arvoin pitkään kantapäätä, mutta päädyin tiimalasiin. Ekaan sukkaan tein ensin tavallisen vavennetun kantapään, jonka lopulta päätin purkaa.

Isompi neiti pyysi että tekisin tälläiset (mutta keltaiset) hänelle ja (punaiset) parhaalle ystävälleen. Lupasin katsella miten langat riittää, mutta eiköhän tuolta lootasta löydy riittävästi lankaa kahden 3-vuotiaan neidin sukkiin. Taidan tehdä sukat nallesta, niin ei tarvitse noitten silmukkamäärien kanssa säätää.

Huppupyyhe

Bodyjen imussa surautin myös huppupyyhkeen Myrtille KVK:n Ketut ja Karhut -joustkofroteesta.

Myös tytöillä on omat (isommalla neidillä KVK:n Sienet ja siilit -kuosilla ja pienemmällä KVK:n Safari-kuosilla). Mallin oon joskus bongannut kaupassa, ja todennut että ei voi olla vaikeaa tehdä itse. Eikä olekaan, mutta vuodessa ehtii aina unohtaa, että mitenkäs se huppupyyhe taas tehtiinkään.

Pyyhe on malliltaan toimiva. Ei käy ihan vauvalle, mutta puolivuotiaasta eteenpäin menee suhteellisen pitkään. Isompi neiti oli 3-vuotisneuvolassa 105cm pitkä, ja pyyhe on hyvä vieläkin!

Plussaa on tietty myös kuosien herkullisuus!

Pieniä bodeja

Mulla on ollut täällä viime päivät vauvanvaatetehdas pystyssä. Ompelukone ja saumuri on hurisseet tyttöjen päikkäriaikaan ja illalla kun neidit on suunnanneet höyhensaarille. Mietinpä eilen illalla sitä, kuinka lapsena yksi parhaista äänistä nukahtamisen kynnyksellä oli äitin saumurin hurina. Tuleekohan näistä mun ompelusäänistä tytöille yhtä rakkaita muistoja?

Kaava on muokattu Ottobresta. Kaksi päälimmäistä bodia ovat kokoa 56/62 ja alin aavistuksen pienempi (samalla kaavalla kyllä tein!). Alin, ruskea junabody oli ensimmäinen tekele ja sitä teinkin pitkään ja hartaasti. Tein varmaan kaikki mahdolliset virheet, ja yrityksen ja erehdyksen kautta sain sen viimein valmiiksi. Muokkailin myös kaavaa aika reilusti. Erinäisten takaiskujen seurauksena bodista tuli alkuperäistä pienempi, kun piti joitain osia saumuroida pariin kertaan. Eipä haittaa, tämä yksilö jää meille ja jos Myrtti on samaa mallia kuin nuo meidän neidit, niin vaatteissa tarvitaan enemmän pituutta, kuin leveyttä.

Vihdeä junabody lähtee ystävän pienelle pojalle. Hiukan on haikea mieli antaa tätä ihanuutta pois, mutta ehkä voin tehdä meidän kaappiin samanlaisen (en ole varma, riittääkö kangas myös hihoihin, mutta nehän voi tehdä vaikka jostain mustasta tai valkoisesta kankaasta!). Päälimmäinen oliobody lähtee nettitutun tytölle vaihtarina ja kiitoksena Imse Vimseistä.

Ompelinpa sitten ekaa kertaa ikinä ompelukoneen kaksoisneulalla. Tuli tosi hyvää jälkeä! 

Miksi en ole uskaltanut aiemmin?

Huivi ja sukkia

Oho, jotain on jäänyt bloggaamatta! Ekasta Wingspan-huivista tuli niin kiva, että tein toisen heti perään. Tämän värit on ehkä enemmän mun juttu. Taas käytin viron villaa ja taas lanka loppui ennen kahdeksatta kolmiota, mutta kuten edellisen huivinkin kohdalla totesin, huivi toimii myös seitsemällä kolmiolla.

Lankojen lopuista on valmistunut myös noin koon 26 villasukkia ensi talveksi. Näillä oli suuri menekki viime talvena, nyt ei ekhkä tarvitse neuloa niin kiireellä, kun on sukkia jemmassa odottamassa!

Kahdet ylimmät sukat on Novitan Seiskaveikkaa ja alimmat Jussia.

Sateisena päivänä sisällä otetut kuvat, eivät tehneet oikeutta ainakaan Wingspanille...

Kastemekko

*Syvä huokaus*

Olen tehnyt meidän kaikille lapsille omat kastemekot. Isomman neidin kastemekko valmistui jo ennen raskautta (ai mikä vauvakuume?!), pienemmän neidin kastemekko valmistui ristiäisiä edeltävänä iltana. Tänään sain valmiiksi Myrtin kastemekon. 

Mikä ajaa virkkaamista vihaavan ihmisen virkkaamaan kastemekkoa..? Äidinrakkaus? Raskaushormonit? Muu, mikä?

Kastemekko

Aloitin kastemekon virkkamisen varmuuden vuoksi ajoissa. Kuukautta ennen raskautta. Kuvittelin saavani tämän myös valmiiksi reilusti aikaisemmin, mutta tuo virkkaaminen.. huh!

Yläosa

Pikkuisen pääsin myös neulomaan! Tosin vain mekon yläosan verran. Ja sekin piti tehdä kahteen kertaan, kun ensimmäisellä kerralla silmukkamäärissä ei ollut järjen häivää (ohjeessa todettiin, että etukappaleeseen tulee 40 silmukkaa ja heti seuraavassa lauseessa, että etukappaleeseen pitää varata 48 silmukkaa.. olin hämilläni.) Toissa iltana purin koko yläosan ja neuloin sen uusiksi, oikeaa hihaa virkkasin melkein koko eilisen päivän. Ohjeissa ei siltäkään osin ollut mielestäni järkeä, joten sovelsin..

Lähikuvaa helman virkatusta kukkakuviosta

 Sovelsin ohjetta myös monessa muussa kohtaa. Helma olisi kai pitänyt tehdä tasona, eikä pyörönä. Ehkä? Ei selvinnyt ohjeesta. Kaula-aukkoon olisi ohjeen mukaan tullut nirkkoreunus ja hihoihin piparkakkureunus, mutta halusin mieluummin pitää ne yksinkertaisina. Nappien sijaan laitoin kiinnityssysteemiksi neljä "helmeä" ukiltani saadusta rihkamakorusta.

Kastemekon ohje on peräisin 70-luvun Eevaneule-lehdestä. Ohje löytyy sähköisessä muodossa täältä.

Lankana täytin Novitan Kotiväkeä, virkkuukoukkua 2,5 ja pyöröpuikkoa 2,25.